Avautumista ja asiaa hatuista

Alkaa olemaan meikäläisen postaustahti jälleen melkoisen olematonta. Tuntuu ikävältä taas pyydellä asiaa anteeksi, mutta elämässä tapahtuu. On uusi työ, marraskuu ja kamalasti menoja. Eilenkin tein yli 12 tuntisen päivän ensin perehdytyksessä, sitten töissä ja vielä illalla lapsenvahtina. Monta rautaa on tulessa, mutta kaikki onneksi kivoja ja positiivisia juttuja.

Uudesta työstä olen erityisen iloinen. Oman alan työt eivät tässä taloustilanteessa ole itsestäänselvyys, joten kivan paikan löytyminen oli hieno juttu! Myös blogiin liittyviä menoja on viime aikoina riittänyt erilaisten pressitilaisuuksien muodossa. Himotuslistalle ensi kevään mallistoista menivät ainakin Hunkydoryn jäänsininen mekko ja Supertrashin pastellinen neule. Jäänsinisen mekon ja oman kalvakan ihoni yhteensopivuudesta en tosin ole varma, mutta kaunis se silti on.

Mitä muuhun pukeutumiseen taas tulee, on marraskuun harmaus tuonut mukanaan jälleen pientä inspiraation puutetta. Koska tällä hetkellä kaikki (kaksi) mustaa pipoani kyllästyttävät, olen yrittänyt harjoitella hieman hattujen käyttöä. Olen kuitenkin havainnut empiiristen tutkimusten jälkeen, että vallitsevissa olosuhteissa tästä supertrendikkäästä asusteesta tekee haastavan käyttää seuraavat kaksi asiaa:

1. Suuret kaulaliinat ja talvitakkien kaulukset, jotka ikävästi nostavat hatut pois paikoiltaan.

JA

2. Ympyrätalon kulmilla (ja muuallakin Helsingissä) erittäin kovaa puhaltava merituuli, joka nappaa hatun tehokkaasti mukaansa.

Nyt kysymys kuuluukin, että millä keinoilla muut hatukkaat pitävät päähineensä paikoillaan, vai onko minun hattuvarastooni vain eksynyt muutama liian suuri yksilö?

// Life has been keeping me busy lately, hence the blog silence.

SEURAA BLOGIA – INSTAGRAMISSA – FACEBOOKISSA – TWITTERISSÄ