35+4 – äitiyslomalla

Kello on 9.25. Ei ole kiirettä mihinkään, syön aamupalaa sängyssä. Tänään ohjelmassa kirjoja, lounasta ja kasvohoito. Valtio maksaa mulle rahaa tästä.
 Mies lähti töihin tovi sitten. On kummallista, miten saan siitäkin kehitettyä syyllisyydentunteen – että minä saan viettää päivät niinkuin parhaaksi katson, kun toinen raataa. Yritän hokea itselleni neuvolantädin sanoja siitä, että tässä ihminen tekee hyödyllistä työtä kasvattamalla vauvaa ja monien muiden sanoja siitä, kuinka nyt pitää levätä ja hemmotella itseään, kun vielä voi. Silti. Syyllisyys siitä, etten paina hommia entiseen tapaan. Ihmeellistä. Ärsyttävää.
 Mies vietti taannoisella lomalla viisi päivää yksin kotona tekemättä yhtikäs mitään. Itsellä ois nyt mahdollisuus vastaavaan nautiskeluun, mutta sen sijaan teen itselleni puhdelistoja (pese jääkaappi, siivoa laatikoita, öljyä saranat, jne). Olen tyhmä.
 

Kaikki on vauvaa varten valmiina. Vaippoja voisi ostaa kaappiin valmiiksi, mutta muuten. Olo on muuttunut enemmän odottavaksi kuin vielä kertaakaan tämän vuoden aikana. Huomaan, että mieskin alkaa olla malttamaton. Tuntuu tosi hassulta ajatella, että muutaman viikon päästä tässä kodissa kakkii uusi pieni rääpäle.