40+4 ja rakkaus, joka täytti maailman

Pieni rakas tyttäremme on jo yhdeksän päivää vanha. Hänellä on mantelinmuotoiset, tarkkaavaiset silmät, paljon tukkaa ja rimpulajalat pienine varpaineen. Hän saapui maailmaan kolmen vuorokauden supistelujen jälkeen pienellä avustuksella ja täytti äitinsä heti ensirääkäisyllä ennenkokemattomalla rakkaudella.

Raskaus ei sopinut mulle yhtään. Olo oli liki koko yhdeksän kuukauden ajan epämukava, tukala, melankolinen, etova, vieras tai muuten vaan kurja. Äitiys taas tuntui heti synnytyssalista lähtien itselle luontevalta ja lapsi omalta. Tuo maailman suloisin pieni ihme on nyt meillä lainassa ja ajattelin nuuhkia ja silitellä häntä niin kauan ja paljon kuin voin.

Tämä blogi oli raskauspäiväkirja ja purkautumiskanava. Raskaus on nyt ohi, eikä uutta ole suunnitteilla, joten blogikaan ei luonnollisesti jatku. Seuraavaksi keskityn kirjoittamaan päiväkirjaa tyttärelleni, mutta sen jaan ainoastaan hänen kanssaan.