35+0 synnytystapa-arvio ja äitiysvapaan alkaminen

Eilen näin hänet. Tilaa alkaa olla niin vähän ja asento oli niin huono, että kasvoja ei onnistuttu bongaamaan, muita ruumiinosia kyllä. Tyypillä on kaikki hyvin, mikä on tärkeintä. Syke oli kuulemma aivan loistava – tämä aiheutti ylpeydentunteen. Karkea syntymäpainoarvio (olettaen, että tyyppi ulostautuu laskettuna aikana) kuulosti ihan passelilta. Odotan kovasti, että pääsisin synnyttämään: siksi, että tapaisin hänet ja siksi, että tämä raskaana oleminen loppuisi. Voiton puolella ollaan kuitenkin jo!
 

Alkoi myös äitiysvapaa. Tätä on tosi vaikea sulattaa, ehkä sitten ajan kanssa (ja onneksi töihin pääsee takas). Oon rakentanut identiteettini aika vahvasti työlle, oon siinä hyvä ja viihdyn siellä. On mukavaa tuntea kuuluvansa johonkin. Nyt sitten en yhtäkkiä kuulu mihinkään. Uskon, että vauvan synnyttyä ei työtä ehdi niin kauheasti ajatella, mutta tämä kuukauden lämmittelyjakso tässä ennen synnytystä on kyllä ainakin ekan päivän perusteella tuskallista käsiteltävää. Kuka edes oon ilman työtäni?