6 päivää laskettuun aikaan

Kuusi päivää. Siis kuusi (6) päivää. Olo on malttamaton, turhautunut ja ärtyisä. Fyysisesti poikki, henkisesti kyllästynyt tähän lepäilyyn. Mies on flunssassa (sattuu kauheesti kuulemma, ihan hirveä olo) ja itseäni lähinnä vituttaa, että pitääkö just nyt mennä sairastumaan. Haluaisin olla rauhassa, rentoutua ja keskittyä – sen sijaan viikonloppu menee metsän keskellä sukuloidessa. Synnyttäisin just nyt ihan jo senkin takia mielelläni, että saisin olla enemmän rauhassa (tavallaan).
 Tarkkailen vähän jo epätoivoisena kaikkia kehon merkkejä: verenpaine on noussut, vatsassa on kuukautiskipumaista särkyä, vauva ruuvaa itseään yhä alemmas. Mies naureskelee, että ei se nyt varsinaisesti ole ihme, että merkkejä tuntuu, kun se synnytys on joka tapauksessa lähestymässä.
 Äh. Olen kärsimätön, tiedän. Mutta kun haluaisin olla jo olematta raskaana. Haluan nukkua vatsallani, haluan kevyemmän olon. Haluan nähdä hänet.