39+4

Tänä aamuna taivas valui poikkeuksellisen harmaana. Tuuli ja satoi kaatamalla. Mies lähti töihin, itse jäin sänkyyn köllimään. Tämä taisi olla ensimmäinen aamu, kun aidosti nautin äitiyslomalla olemisesta. Kiitos siitä sinulle, sadepäivä!
 Tein itselleni tehtävälistan, kun jäin kokopäivätöistä pois. Se sisälsi paitsi satunnaisia töihin liittyviä juttuja, myös sellaisia hommia, jotka kaikessa normaalissa kiireessä jäävät aina tekemättä: erillisten laatikoiden sisältöjen sorttausta, paperipinojen penkomista, sähkösopimuksen kilpailutusta, pankkiasioiden hoitamista… Lista alkaa olla suoritettu, vaikka olen kirjaillut sille tässä kuluneiden viikkojen aikana myös uusia juttuja.
 Viimeiset pari päivää on olleet aika oireettomia, vähän vatsasärkyä, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Olen saunonut, käynyt punttiksella, tehnyt reippaita kävelylenkkejä, pessyt nyrkkipyykkiä, joogannut (sis. paljon kyykkäämistä), jutellut lapselle mahanahkan läpi (”ole kiltti, tule ulos” ja ”jos et nyt tule ulos, et saa viikkorahaa”), rentoutunut, hemmotellut itseäni, hieronut nännejä, juonut imetysteetä, käynyt akupunktiossa, mielikuvaharjoitellut ja harrastanut paljon seksiä (luojalle, äiti maalle ja kenelle vaan muuten kiitos, että ollaan pystytty panemaan edelleen, muuten oisin ehkä tullut vielä hullummaksi)… Eipä näytä tehoavan mikään edellisistä. Vauva tuntuu olevan erittäin alhaalla, mutta heiluttelee edelleen pyllyään mahan laidalta toiselle. On vissiin liian lekoisat oltavat edelleen.
 

Jännittäviä ja turhauttavia aikoja.