Ensimmäinen

Nämä postaukset ovat päiväkirjani raskauden ajalta. Raskaana olen edelleen, mutta en taida haluta kertoa kuinka pitkällä, tai paljastaa muutenkaan juuri mitään itsestäni. Sen olen tässä kuluneiden kuukausien aikana huomannut, että raskaana voi olla monella tavalla, mutta jokainen niistä on jonkun mielestä väärä. Joko en ole tarpeeksi onnellinen, kiitollinen tai innoissani tai sitten en esimerkiksi pelkää tulevaa niin paljon kuin pitäisi. Saattaa myös olla, että noudatan raskauden ajan ruokavaliota liian löyhästi tai turhan tiukkapipoisesti. Tai vaikka urheilen liikaa tai liian vähän. Tai mitä tahansa. Nainen tuntuu siirtyvän raskauden myötä julkiseksi omaisuudeksi. Siksi olen mieluummin tuntematon ja rehellinen kuin oma itseni sosiaalisella suodattimella.

Minä en ole synnynnäinen äiti. En edes pidä lapsista ja olen aina pitänyt eläinten poikasia suloisempina kuin ihmisvauvoja. En edelleenkään, raskaudestani huolimatta, ole kiinnostunut hoivaamaan tuntemattomien lapsia ja viihdyn paremmin aikuis- kuin koko perheen illallisilla.

Raskaana olen, koska biologinen kello alkoi kilkattaa niin kovaa, että kuurouduin omille ajatuksilleni. Tulin raskaaksi muutamien kuukausien yrittämisen jälkeen, raskaus on sujunut sikiön kannalta hyvin. Itse en ole tästä raskausvaiheesta kovinkaan innoissani, vauva sen sijaan on enemmän kuin tervetullut elämääni.

Olen yrittänyt itse löytää raskauteni aikana vertaistukea, muitakin ei niin synnynnisiä äiti-ihmisiä, niin oikeasta kuin verkkomaailmasta. Se on ollut vaikeaa. Toivon, että tämä blogi tarjoaa samastumispintaa muille kaltaisilleni edes hetkittäin.