Flunssa, kuume, pahoinvointi, väsymys, kolmatta kuukautta vuotava suihku, sängystä löytynyt lude.Vähän kaikkea tässä nyt siis. Odottelen tuholaistorjunnan piipahdusta asunnolla, ja toivon, ettei tuomio olisi ankarimmasta päästä. Sen verran olisi nyt stressattavaa, että päätin olla stressaamatta. On vauvan alku mahassa ja haluan, että se pysyy siellä ja saa kasvaa leppoisassa kehossa.
 Ensimmäistä kertaa naismuistiin jäin myös ihan oikealle sairauslomalle parantelemaan itseäni. Aina ennen olen paahtanut saman työmäärän etänä (tai talsinut puolikuntoisena töihin). Päätin, että nyt päästän tunnollisuudesta irti. Tärkeämpää on parantua kunnolla ja suojella oleellista. Kohtalaisen haastavaa tämmöinen ajatus- ja käyttäytymismallin muutos, sen sanon. Mutta uskoisin, että ihan hyödyllistä myös.
 Positiivista:

Tänään ei ole yhtään niin paha olo kuin eilen.

Aika menee hitaasti, kun olo on heikko. Huippaa, olen voimaton, etoo. Eniten etovat:- banaani- smoothiet, joissa on muuta kuin mansikkaa, vadelmaa tai mustikkaa- kahvi- tupakan haju- alkoholin haju- kalja (siis myös alkoholiton)- itse tehdyt voileivät (paitsi, jos niillä on pelkkää voita)- ravintolaruoka- kermaiset kasvissosekeitot ja kastikkeet (siis sellaiset, mitä tehdään ravintoloissa)
 Banaanista olen huolissani, ennen rakastin banaania. Toivottavasti rakkaus palaa.
 Tekee mieli mauttomia perusjuttuja, kuten riisipiirakkaa pelkällä voilla, perunamuusia, makaroonilaatikkoa ja puuroa. Sen lisäksi sokerisia leivonnaisia himoitsen kovastikin (liekö tämä väsymys). Pelkään, että tämä superhiilariruokavalio on tie varhaiseen valauteen. Lihominen on edelleen iso pelko. Kyllä se maha saa tulla, mutta en halua mitään maha-, reisi- tai käsivarsiläskejä kyytipojaksi. Yritän puputtaa niitä kasviksia, jotka toistaiseksi uppoavat: appelsiinia, mansikkaa, kurkkua ja meloneita.
 Tissit ovat kasvaneet ja arat. Alavatsaa välillä vihloo. Olen aivan tajuttoman väsynyt, en tiedä, miten selviän taas seuraavasta työviikosta.
 Olo on kurjan epäsosiaalinen. Harmittaa perua sovittuja menoja, koska raskauden peittelyn hankaluus (juhlat), etominen (syömistilaisuudet) ja melkein kaikki muu (väsymys). Toivon niin kovasti saavani jossain vaiheessa lisää energiaa. Tai seitsemän kuukauden kuluvan nopeasti.
 Haluaisin kertoa ihmisille, jotta ei tarvitsisi valehdella ja salailla. En halua kertoa ihmisille ennen niskapoimu-ultraa.
 

Jännittää ja hämmentää edelleen. Tuntuu välillä tosi yksinäiseltä, vaikka mies yrittää olla tukena ja ymmärtää. Itselläänkin niin paljon käsiteltävää.