Viime lauantaina seksin jälkeen tihutti verta. Olin aluksi ihan varma, että nyt se menee kesken, kunnes Miehen googlettaminen rauhoitti. Verta ei vuotanut paljon, eikä kipuja tullut. Olin kuitenkin helpottunut maanantaille varatusta varhaisultrasta, ei tarvitsisi montaa päivää murehtia.
 Varhaisultra oli eilen. Jännitti kamalasti. Pelkäsin kaksosia, kolmosia ja keskeytynyttä keskenmenoa. Jännitti myös asian konkretisoituminen – pissatikku on kuitenkin vai pissatikku. Lääkäri oli tuttu, tiesin hyväksi, se lohdutti etukäteen.
 Kysyi odotetut kysymykset kuukautiskierrosta ja raskaustestipäivästä. Arvioi hedelmöityspäivän mielestäni liian myöhäiseksi, mutta menköön. Seuraavaksi laverille ja h-hetki. Kohdussa mötkötti yksi (YKSI) pieni papu, sydän sykki kuin pienellä jyrsijällä. Lääkäri tutki sitä ja kohtua joka suunnasta ja kuvasi munasarjat. Papu on lähtöisin vasemmasta munasarjasta ja kiinnittynyt toistaiseksi kohdun etuseinämään. Paikka saattaa vielä hyvin kuulemma muuttua istukan kasvaessa. Pavulla on mittaa 8,5 mm ja raskauden ennuste on hyvä.
 Hämmentynyt, epätodellinen, jännittynyt, helpottunut, onnellinen, epävarma, unenomainen, sekava olo. Edellisten seassa vielä valtava määrä muita tunteita, joita en osaa nimetä.
 

Tämä on kummallisinta, mitä minulle on tapahtunut.

Tyhmä päivä. Mitä helvettiä ajattelin, kun tähän ryhdyin. Hajut ällöttää, kroppa on turvonnut ja epämukava. On sellainen olo, että olisi jatkuva jet lag, nukahtelen aikaisin illalla ja heräilen aamuyöstä. Pelottaa lihominen, en halua olla valas. Harmittaa tämä salailu ja yhteisrientojen skippaaminen sen takia. Enkä kyllä hirveästi jaksaisikaan, koska tämä väsymys on ihan naurettavaa. Tänään on pelottanut kaikki. Pelkään, että jään ihan yksin. Ei kukaan halua hengata tylsimyksen kanssa. Mies on tylsistynyt jo nyt, tylsistyy edelleen. Kurja, kaikkien hylkäämä olo. Paskaa, paskaa, paskaa.