Rv 15+1 – pullahtanut maha ja alakulo

Muutama päivä sitten maha pullahti ulos. Se on vähän tiellä ja hankala, en oikein osaa olla. Vieraan ihmisen keho. Toisina hetkinä maha on söpö ja ihana, lähinnä varmaan sen takia, että se tyyppi on siellä.

 Mieli on ollut viime päivinä maassa. Elän jonkun toisen elämää jonkun toisen kehossa. Olen kipeänä jatkuvasti, väsyn hirmu helposti – monesti kesken työpäivän, nukahdan iltakymmeneltä. En jaksa mihinkään iltarientoihin: väsyttää, enkä jaksa katsoa kun muut kännäävät. En voi urheilla just nyt, koska kylki kipeytyi kuuden viikon yskimisestä ja kipu on nyt levinnyt oikeaan rintaan ja lapaan. Aivastaminen, syvään hengittäminen, niistäminen, sängystä nouseminen ja yskiminen sattuu. Treenaamisesta puhumattakaan. Mies on alkanut pelata paljon (videopelejä onneksi, eikä esim. uhkapelejä), varmaan sen takia, kun olen niin tylsää seuraa. Ei olla yhdessä, vaikka oltaisiin samassa kodissa. Tänään itkin heti, kun heräsin. Sitten itkin vielä uudestaan. Mies sanoi: ”Yritä säkin olla vähän paremmalla tuulella.” Oli ehkä ajattelemattomin ja typerin lause, mitä sillä hetkellä olisi voinut keksiä.  Ja no, sitten vasta itkinkin. 

En voi sanoa, että nauttisin tästä raskaudesta. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä enää ikinä. Toivon, että kuukaudet menisivät nopeasti.