Esteetön koti – miten löytää neula heinäsuovasta?

Luonnos yksikerroksisesta esteettömästä omakotitalosta
Luonnos yksikerroksisesta omakotitalosta, josta tulee esteetön koti kahdelle

Kaikki haaveet alkavat jostain. Meidän kohdallamme talosta haaveilu alkoi ihan tavallisena keskiviikkona, lyhyen ja arkisen  yhteisen keskustelun innoittamana. Tai toisaalta, viime vuoden maaliskun jälkeen mikään keskiviikko ei ole ollut tavallinen, mikä varmasti nopeutti päätöstä aloittaa esteettömän kodin etsintä ehkä aiempaa suunnitelmaa aikaisemmin.

Kaksi ihmistä pienessä kaksiossa etätöiden, rajoitusten ja koiran kanssa yhteen pakkautuneina alkoi keittämään sellaista painekattilaa, että vihellys kuului välillä varmasti kaikkien korvista. Aikaisempi reissutyötä sisältänyt elämä oli antanut väljyyttä ja hengähdystaukoja kahdelle introvertille, mutta nyt kotona oikeasti oltiin, ja työt, harrastukset, parisuhde, arki ja juhla olivat kaikki yhdessä sekamelskassa sohvan, pianon ja työpöydän luomassa triangelissa.

Kodin etsintä alkakoon

Kodin metsästys alkoi oikeastaan jo yli vuosi sitten, kun vähitellen Etuoven ja Torin selaaminen ei ollut enää satunnainen huvi, vaan päivittäin tapahtuva rutiini. Ensimmäiset mielenkiintoiset kohteet löytyivät, ja aito pohdinta omasta budjetista sekä toiveista uuden kodin suhteen alkoi hahmottua. Jo viime kesänä yksi talo sai lempinimen ”meidän talo”, mutta tämän kodin kohdalla tiesimme budjetin olevan liiallinen, ja intuitio kehotti odottamaan. Kyllä se oikea sieltä tulikin vastaan – 9 kuukautta myöhemmin.

Millaisia kriteerejä sitten asetimme talolle budjetin lisäksi?

  • Kaikki tilat samassa tasossa
  • Paljon avaraa tilaa
  • Riittävän iso kylpyhuone
  • Mahdollisuus toteuttaa sisäänkäynti esteettömästi
  • Autotalli / katos
  • Teknisesti ajan mukainen ja siisti

Ei ihan mahdotonta, mutta yllättävän vaikeaa. Isoin blokki itselläni oli, että huomasin etsiväni täydellistä kotia, sitä loppuelämän kotipesää, ja löysin virheitä jokaisesta katsomastamme. Näin jälkeenpäin ajatellen virheet olivat mitättömiä, ja moni aikaisempikin olisi tarjonnut riittävästi aihiota kodin luomiseen.

Etsinnän aikana pohdimme paljon myös rakentamista, sillä silloinhan kodista voisi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Moni esteetöntä kotia pohtiva valitsee rakentamisen, sillä tällöin esteetön koti on ehkä helpoin toteuttaa. Itse kuitenkin karsastin tätä vaihtoehtoa nähtyäni vanhempieni sekä ystävieni rakennusprojekteja, joiden kesto ja rankkuus on aina päässyt yllättämään. Lisäksi olen niitä ihmisiä, joiden on tutkittava ravintolan menu etukäteen, jotta valintaa ei tarvitse tehdä kiireessä tilauksen yhteydessä, ja odotuttaa koko seuruetta päättämättömyydelläni. Rakennusprojektin miljoonat valinnat herättivät lähinnä kauhua tässä vaiheessa. Ehkä sitten seuraava koti.

Etsin kuitenkin sitä oikeaa fiilistä. Taloa, jossa pienet virheet eivät haittaa, sillä ne ovat osa kokonaisuutta, ja niiden ympäri kyllä pääsee. Onneksi puolisoni myös sanoi minulle suoraan, ettei tulevassa talossa tarvitse asua loppuelämää – emmehän edes tiedä minne elämä meidät seuraavaksi vie. Tämä helpotti ajatuksieni solmua, ja sitten oikea tulikin melkein heti vastaan. Kuinka merkillistä.

Miten te aloititte kotinne etsinnän? Pohditteko samoja asioita, vai oliko reittinne täysin eri?

koti ajattelin-tanaan remontointi piha-ja-puutarha

Projekti tulille

Aloitetaanko alusta?

Olen yksi niistä ihmisistä, joille omakotitalo, koira ja farmariauto on ollut lähinnä kylmiä väreitä herättävä ajatus. Nuorempana ajattelin, että kolmekymppisenä herään eteläisessä Euroopassa pienestä hiostavasta yksiöstäni ja juon aamukahvini kadunvarren kahvilassa liian makean jogurtin ja hieman kuivuneen patonginpalasen tehden sille seuraa.

Miten siinä sitten kävikin niin, että kolmenkympin lähestyessä lokaationi onkin lähempänä Napapiiriä, ja yksiön sijaan haaveissa on omakotitalo? Milloin yhdestä tuli kaksi, milloin pihaan ilmestyi farmariauto, ja kuka päätti puolestani hankkia koiran (ei sentään kultainennoutaja)? Astuin arvaamattani tähän muottiin, jota joskus niin kovasti pelkäsin, ihan vain huomatakseni ettei tämä niin kauheaa olekaan. Ehkä muut olivat vain aikaisemmin viisaampia, ja itse keskenkasvuisena halusin räpiköidä vastaan pienillä siiven rääpäleilläni.

Juttelin vastikään ystäväni kanssa keskiluokkaisuudesta ja sen vääjäämättömästä vetovoimasta kuumimpien nuoruusvuosien väistyessä. Yhtäkkiä omakotitalo, oma piha ja iittalan astiastot eivät aiheutakaan välitöntä pakoreaktiota, vaan herättävät pieniä onnenhyrähdyksiä muuten niin kiireisessä arjessa. Enää pakkaamaton matkalaukku ei olekaan ahdistava, vaan vakautta henkivä tekijä. Yhtäkkiä seinällä onkin televisio, kun aikaisemmin sitä ei tarvinnut, sillä aikaa katsomiselle ei ollut.

Näin myös ajatus omasta kodista syntyi. Yhtäkkiä kerrostalokaksio ei ollutkaan kodin tuntuinen, se henki muiden ihmisten läsnäoloa ja arvostelua. Kun kotitalomme myytiin, menetin ainoan paikan missä voisin soittaa pianoa kenenkään kuulematta, ja laulaa niin halutessani ilman, että pelkään häiritseväni naapureita. Haku alkoi näistä ajatuksista, ja pian se realisoitui hyväksyttynä ostotarjouksena. Muutto on edessä muutaman kuukauden kuluttua, ja sitä ennen edessä on paljon suunnittelua, sopivasti hankintoja ja haaveilua uudesta arjesta. Uusi koti on ihana, mutta ei vielä oikea koti.

Tässä blogissa tästä kodin taimesta tehdään aito kotipesä kahdelle kiireiselle. Paikka, jossa saamme olla ketä olemme, jossa äänemme saa kuulua ja yölläkin saa tanssia jos haluaa. Pienen twistin tekee myös pyörätuoli, jonka vuoksi uudesta kodista tehdään paitsi esteettinen, myös esteetön. Mielestäni näiden kahden ei tarvitse olla ristiriidassa, mutta katsotaan miten käy. Hyvä aihio on jo olemassa, sekä kokemusta yli kymmeneltä vuodelta.

Hyppää siis mukaan Ultramariiniin, blogiin, joka lupaa, että uuden kodin sisutus on muutakin kuin valkoista ja kiiltävää, sillä eihän elämäkään ole sellaista. Ei ainakaan täällä.

-S

koti sisustus piha-ja-puutarha