Voimakas, lempea
Jos ajatellaan ihan nain hypoteettisesti tilannetta, missa joku punkkaa sohvilla muuttojen valissa pari viikkoa. Ja jos ihan nain talleen mietittais et se sopis sen eksan kanssa, et onnistuu, kyl me tuetaan toisiamme lapi vaikeiden aikojen. Ja sit jos sil eksalla sattuis just sillon tulemaan kuvioihin joku uus tsirbula. Jotenkin tasta taydellisen viattomalta kuuluvasta kuviosta ollaan tultu siihen, etta istun tukka limaisena kirjastossa sunnuntaiaamuna ihan vaan hengitellen.
Mutta sen sijaan, etta antaisin itseni romahtaa otan kayttooni eri mekanismit.
“Don’t be reckless with other people’s hearts, and don’t put up with people that are reckless with yours.”
Kai sita taytyy jossain vaiheessa tyhmankin oivaltaa, etta miten rakas tahansa on ihmissuhde, miten paljon ymmarrysta ja lampoa. Jossain vaiheessa on aika vetaytya ja suojella sinua. Koska rehellisesti, harvoin pystyt itsekaan elamaan omien jalojen odotuksiesi mukaisesti. Ja kovin usein eivat ne muutkaan.
Ehka tama on ollut tulossa jo pidemman aikaa. Muista hengittaa. Aaltoliiketta, miljoonien pirskoutuvien pisaroiden aani kun ne hajoavat ja tulevat jalleen yhdeksi.
Tunne se kaikki. Kahden viime vuoden aikana olen oppinut pakoilemaan tunteitani hiljalleen leijailevaan savuun, lasin pohjasta heiluttavaan heijastukseen. Lampimaan, pehmeaan sumuun jossa mina olen vain puolikas olemassaolostani ja varit kauniimpia.
Eilenillalla taytin lasini vedella ja silitin uuden ystavani hiuksia. Kaikki tulee menemaan hyvin. Vain harvat ovat tarpeeksi vahvoja tuijottamaan tunteitaan silmasta silmaan. Antaen surun, kateuden, hapean, vihan pyyhkia ylitsesi puristaen sisuskaluja jokainen kerta kuin aalto joka lahes hukuttaa sinut, mutta nostaakin pinnalle kerta kerran jalkeen.
Voimakas.
Lempea.
Sinun tunteesi. Sinun voimavarasi. Vaali niista jokaista. Pidata hengitysta, anna raivokkaan surun ja vihan ravistella sinulla niin etta tunnet nakokykysi heikentyvan. Hengita sisaan, anna jokaisen piston jattaa painauma. Hengita ulos, anna kaiken valua ulos. Tee tilaa uudelle
Kuulen oman aaneni sortuvan, heitan paarynat reppuun ja myrskyan ovesta ulos. Ala koskaan kadu rakkautta, koska antamasi rakkaus oli myos rakkautta sinulle.
Pureskele. Nielaise. Hengita.
Unohdin vakiomyssyni joka on vastannut viimeaikoina pirteammasta lookista. Hiukseni ovat likaiset ja tiedan tarkistamatta, etta kainaloni eivat tuoksu vehrealle. Laina-alusvaatteet ja kolmen paivan takaiset sukkahousut. Sina rakas pieni holmo ihminen, kunhan vain selviat taman paivan luulen etta kaikki tulee menemaan paremmin.
Ei kaikkea aina jaksa eika tarvikaan jaksaa. Kunhan vaan muistat, etta se on kaikki osa tata samaa pakettia. Ei voi saada toista ilman toista. Ei rakkautta ilman karsimysta. Et voi nahda syvalle jos et koskaan sukella pohjaan. Ja vaikka valilla tuntuu, etta happi loppuu, onhan taalla tavallaan aika kaunista ja hiljaista.