Ota hitaammin

Kohtauksia kuluneen viiden päivän ajalta:

Kampaamo on sulkenut ovensa jo puoli tuntia sitten. Istun tuolissa neljättä tuntia päässäni retiisinpunainen vaahtopilvi samalla kun valtava häkkyrä pumppaa lämmintä ilmaa niskaani. Poltetaan röökiä ja puhutaan pojista. Juon kolmannen kahvin ja lähden ovesta lievästi järkyttyneenä vivahteekkaan violetin lettini kanssa.

Puoli neljä aamuyöllä. Jyskytän klubin vessan ovea. Ystäväni on juuri livahtanut sisälle koppiin ilkikurinen virne naamallaan onnellisen partahemmon käsipuolessa. Odotan kymmenen minuuttia. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Päätän olla välittämättä.

King’s day. Se ainoa päivä vuodesta kun hollantilainen mentaliteetti luistaa katsomaan sormien välitse ihan mitä tahansa. Vähän niin kuin Suomen vappu, mutta vielä yliampuvampi, äänekkäämpi, mielipuolisempi, ja oranssi. Vaeltelen pitkin ruuhkaisia katuja edellisillan meiningeistä lievässä pökkyrässä. Löydän kadulla makaavasta pahvilaatikosta leopardikuvioisen karvahatun. Vedän pörheän rumiluksen korvieni peitoksi loppupäiväksi.

Sommittelen lukkoa kotioveeni aamuyhdeltätoista. Valvotun yön jälkeen aamuauringon kylvettämä puutarha tuntuu paratiisilta. Istuskelen sohvalla ja tunnen silmäluomieni painautuvan umpeen. Herään kun joku asettelee päälleni viltin. Kuulen puhetta. Nukahdan välittömästi uudelleen.

Istun valtavassa keittiössä, jonka mustavalkoruutuinen lattia ja vihreä ruokapöytä muistuttavat minua eräästä sisustushenkisestä videopelistä. Tunnen oloni ohuesti epämukavaksi. Kurkkuani polttelee. Seurueeseeni kuuluvat tanskalainen, ruotsalainen, englantilainen, eteläafrikkalainen ja karibialainen. Olen juuri tuonut koko jengin kampaajani kotibileisiin. Surkeat bileet, hyvä meininki.

Syön juustokakkua haarukalla. Kokonaista kakkua. Keskellä yötä. 

Tuijotan tummasta peilistä pupillejani, jotka ovat revähtäneet epäluonnollisen eriparisiksi. Kävelen pois peilin luota keskelle sykkivää valomerta, liiskaudun ihmismeren keskelle kunnes löydämme kahden naisen menevän aukon ihmisrykelmässä. Nostan käteni ilmaan. Pyöritän päätäni villisti ja pompin samalla ilmaan. Sinä tanssit silmät kiinni, kyynerpääsi nykien vimmatusti koko vartaloasi heiluttaen. Tunnit kuluvat.

Tasapainottelen tomaantinpalan hummus-, munakoisochutney leivänpalasen päällä. Makoilen sängyllä ja kuunnellen sitä tiettyä helpon sunnuntaiaamun biisiä, joka soveltuu mihin tahansa viikonpäivään. Seurassani viisi muuta joiden kanssa olen rypenyt aika monessa ojassa. Yksi käärii jointtia. Toinen sotkee tomaattia lakanoille. Eräs höpöttää taukoamatta. Kaikki on ihan kuin ennen, paitsi että kaikki tietävät kaiken olevan toisin. Rakastan meitä silti.