ripulitukka

”vähän tämmönen ripulin värinen”

hipelöit päälle ja hehkut sitä saatanallista itseymmärrystä

jonka ansaitsee kun nousee aamulla ennen luentoa joogaamaan

 

minä mietin tässä syy siihen, ettemme ole ystäviä

kun sinä luulet että tämä on se

mitä jonkun on tarpeellista kuulla

maanantaiaamuna kello yhdeksen

 

kun minä olen ajatellut asiaa viimeisten viikkojen aikana

varmaankin vähemmän kuin sinä tämä aamuna

kun lähinnä olen miettinyt miten olla menettämättä järkeäni

tai sitä miten päästä sängystä ylös

tai sitä olenko olemassa enemmän tänään kuin eilen

en pysty en jaksa en kykene

kunhan kohauttelen kulmia ja olkapäitä

heiluttelen niitä ripulinvärisiä kutrejani anteeksipyytelevästi

me nauramme yhdessä. ei pahalla 

kaikkea sitä nyt