öinen Amsterdam

Aamuyön tunneilla pitsakojun edessä rustailtua:

 

tummana janana surut

jatkaa kulkuaan tyhjiössä

ruttuisia pitsalaatikoita

 

kauniina kanavana tuhannet tumpit

hautautuvat mukulakivien lomaan

 

mustat silmänaluset 

etsivät siivua  unelmasta, kädet tanassa

huutaen pelosta ja halusta

helpotusta hullunmyllystä

hoitaen haavojaan tärpätillä

 

lepää koskaan

muista aina

peruuttamattomasti pilalla

kun minä tuhoan tuhoan tuhoan

 

ei ole mitään niin inhottavaa

kuin öinen Amsterdam