Mitään

Tämänhetkinen elämäni mies kertoi minulle aikovansa toimia spermanluovuttajana parhaalle ystävälleen. Facebookissa. Tuijotin ruutua ryhti lysyssä elämän pelistä täysin tyrmistyneenä. Lähetin kitkerät onnittelut ajatellen järjettömästi niitä siittiöitä, jotka minäkin olisin mielelläni kohdussani hautonut. Elämän absurdismilla harvoin mitään rajaa.

Nyt olen Espanjassa tyhjän pääni seuralaisena. 

Avokadot ovat näköjään melkein kypsiä.

Nykyään kaikilla trampoliineilla on suojaverkot. Ei kyllä ollut silloin kun me oltiin pieniä.

Tälläinen talvi-ilma.

Välillä kurkkuuni nousee kitkeraa sappea kun ajattelen niitä kymmeniä tulevia vuosia, jotka minäkin tulen viettämään paikasta toiseen valuen, elämän menoa suu auki ihmetellen. Pudotellen latteuksia toisensa perään, koska kaikki muu on jo sanottu.

On tämäkin olotila.

Pahoittelen, että kirjoitan tästä.