Slovenia on sateinen ja sydäntäsärkevän kaunis. Painava tunne rinnassa helpotti heti kun nousin lentokentältä nihkeään bussiin jonka yrmeä kuljettaja ei sanonut sanaakaan ojentaessaan minulle lippuni. Que sera, sera pauhaa pehmästi kaiuttimista kun istun alas ja aloitamme matkamme pitkin mutkaisia pikkuteitä kohti Ljubljanan keskustaa. Annan olla, päätän vakaasti. Mitä ikinä tuleekin tapahtumaan, tapahtuu, Aion sinnikkäästi istua kahviloissa, lukea, […]

Joku sanoi, että Zurichin lentokenttä on mitä masentavin. Tähän epämääräiseen väitteeseen perustuen sain tänään selville erikoisen asian mieltymyksistäni kun luulin koko lentokentän olevan pelkkä kämäinen tupakalta haiseva käytävä ilman tyypillistä ostoskeskuparaatia. Pitkin käytävää vaeltaessani myrtynyt mieleni muuttui suorastaan riemukkaaksi kun ajattelin tulevaa neljää tuntia joiden aikana minulla ei olisi muuta mahdollisuutta kuin käydä tupakalla lentokentän […]

yhtäkään vaivatonta ajatusta  ei minulla enää ole ylikierroksilla tuhannen mutkalla enkä edes tiedä   ajattelinko minä jo tämän kaiken olenko ollut täällä  silti luullen että tämä on aina ensimmäinen kerta ja kun kaikki on uutta ainoastaan minä voin olla sama   törkeää ettei edes sitä minulle anneta minä en ole mitään ja samalla olen sata […]

“You’re the man who stands on the street corner with a roll of toilet paper, and written on each square are the words, ’I love you.’ And each passer-by, no matter who, gets a square all his or her own. I don’t want my square of toilet paper.’ I didn’t realize it was toilet paper.”  ― Kurt Vonnegut, God […]

Tuijotan silmästä silmään omaa kalpeaa naamaani työpaikan ahtaassa vessassa. Taas seitsemän vuotta menetetty tämänkin valvotun yön myötä. Irvistän, vedän vessan ja haen vielä lasin vettä. Laitan luurit korvaan ja hukun työsähköpostien kepeään maailmaaan. Lohdullisessa sumussa, tämäkin päivä. Pyöräilen kotiin rättiväsyneenä. Oma uupumukseni antaa minulle hetkellisen rauhan maailman hulluudelta. Kun hetken saa keskittyä vaan siihen omaan […]

Aamuyön tunneilla pitsakojun edessä rustailtua:   tummana janana surut jatkaa kulkuaan tyhjiössä ruttuisia pitsalaatikoita   kauniina kanavana tuhannet tumpit hautautuvat mukulakivien lomaan   mustat silmänaluset  etsivät siivua  unelmasta, kädet tanassa huutaen pelosta ja halusta helpotusta hullunmyllystä hoitaen haavojaan tärpätillä   lepää koskaan muista aina peruuttamattomasti pilalla kun minä tuhoan tuhoan tuhoan   ei ole mitään niin […]

”vähän tämmönen ripulin värinen” hipelöit päälle ja hehkut sitä saatanallista itseymmärrystä jonka ansaitsee kun nousee aamulla ennen luentoa joogaamaan   minä mietin tässä syy siihen, ettemme ole ystäviä kun sinä luulet että tämä on se mitä jonkun on tarpeellista kuulla maanantaiaamuna kello yhdeksen   kun minä olen ajatellut asiaa viimeisten viikkojen aikana varmaankin vähemmän kuin sinä tämä […]

jotakin niin tuttua ja täysin tuntematonta jotain joka on aina ollut osa minua pudottaa minut läpi todellisuuden nauraen kieputtaa minua   katson käsiäni jotka ovat muuttuneet aaltoileviksi naruiksi väreileviä kumia ja kolmioita kaikki ympärilläni väreilee elämää joka ei ole hyvää tai pahaa on vain olemassa joka on ollut siellä aina iättömän vanha näkymätön vilkas ja […]

käännyn pois kun hengitykseni kiihtyy enkä enää jaksa katsoa ketään tai olla mitään   suljen maailman pois kuuntelen tätä ajattelen kaikkia niitä muita jotka eivät myöskään

ne huhupuheet ja kauhutarinat hormonihuuruisista naisista jotka sekunneissa kiihtyvät sadasosasta tuhanteen salakavalasti sumenevista todellisuudentajuista   varastetuista vauvoista sopimattomasti purkautuvista kuumista kyyneleistä ja niistä raukoista jotka sattuivat osumaan paikalle ja tarjoamaan rakentavaa mielipidettä juuri sillä hetkellä kun tunnet kaiken sumenevan   kasvava pisto otsassasi kun jäätävä raivo valuu kylminä lohkareina pitkin niskaa housunlahjetta pitkin matolle sulaen hiljalleen […]