ostettiin savustettua tofua sen kreikkalaisen näköisen ja makuisen sijaan   huvikseni kysyin jos nyt hiukan otettais maanantai-illan ja Myrskyniemen Maijan kunniaksi   noukin avaimen kaapin päältä ja katoin virosta kannetut pyhälasit sytytit kynttilän arpajaisista voittamillasi tikuilla koska kerran sitä mekin eletään   kilistettiin kaikille lapsenlapsille Kling, kling, kling, kling, kling  sitten jokaiselle lapselle, ja miniälle, ja […]

Olisihan se pitänyt tietää. Kun on niin pitkään leijaillut pari senttiä (metriä) maanpinnan yläpuolella, on jossain vaiheessa tultava alas. Alkava kärttyisyys, selittämätön surumielisyys ja halu eristäytyä. Vittuilua maailmalle mitä merkillisimmistä asioista. Kaikkialle ulottuva vehreydellä, ja kevään puhdistavilla tuulilla on alakuloinen pohjavire. Tiedostan aivan liian hyvin miten ihanaa elämä juuri nyt on, jotta kehtaisin vajota mielenmaisemaani. […]

Miten paljon opittavaa. Miten vähän aikaa olla ylimielinen. Silmät ja korvat auki. Tomumajaani tuuletetaan. Ulkoista ja sisäistä. Majamme ovat kansoittaneet maailmanmatkaajat, joita toivat tullessaan taateliteen ja tarinoita siemenistä ja astrologiasta. Aamuisin herään kolealta terallista kuuluvaan hiljaiseen om-lauluun ja käsiini ojennetaan milloin mitäkin; kasvissushia, raakakorvapuusteja, kiinanruusun värjäämää vaaleanpunaista kookosteetä. Kylpyhuoneesta löytämäni kasvojenpuhdistusaine värjäsi korvantaustani hiilenmustaksi. Ruskettuneita […]

And then I will escape, I’llnever ever have to see anotherdisappointed face, no one toplease. Every now and then,it feels like, in all of the uni-verse, there is nobody for me. I told myself I wouldn’t care,no I wouldn’t care.But when she said she’d comeround I combed my hair,yes I checked my hair. Elämäni ikuinen […]

Kohtauksia kuluneen viiden päivän ajalta: Kampaamo on sulkenut ovensa jo puoli tuntia sitten. Istun tuolissa neljättä tuntia päässäni retiisinpunainen vaahtopilvi samalla kun valtava häkkyrä pumppaa lämmintä ilmaa niskaani. Poltetaan röökiä ja puhutaan pojista. Juon kolmannen kahvin ja lähden ovesta lievästi järkyttyneenä vivahteekkaan violetin lettini kanssa. Puoli neljä aamuyöllä. Jyskytän klubin vessan ovea. Ystäväni on juuri […]

Lentomatkan päässä asuvat parhaat ystävät ovat kyllä ihan syövereistä. Tiedättekö ne tyypit, joita toisinaan ihan tavallisina hetkinä ikävöit niin, että vatsanpohjaa kouristaa. Ne, joiden välimatkan päässä olo tuntuu välillä niin suunnattoman epäreilulta, että tekisi mieli mennä potkimaan kumoon yleisiä roskakoreja. Ne, joiden kanssa pelkkä chattaily tai skypessä hourailu ei vaan aja samaa asiaa, koska kokonaisvaltainen […]

Hurjan blogihistoriani ensimmäinen kerta kun postaan toisen kerran saman päivän aikana.  Huraa polkupyörille ja LSD:lle! Huraa, sille, että tässä maassa voin laillisesti syödä kirjastossa space brownien ja maleksia kaduilla pilvessä kuin pörriäinen. Huraa kahville, joogalle, hevosenkenkäsepille ja miehille jotka elävät buddhan oppien mukaan. Huraa sille, että menin tänään ruokakauppaan viiden euron budjetilla ja eräs suklaahyllyllä […]

Elämä on. Elämä vaan on. Muistan tämän kaikessa mitäänsanoomattomuudessaan kaikenkuvailevan lausahduksen kulta-ajat ylä-asteelta. Jo silloin ärsytti tämä tyhjänpäiväinen toteamus. Elämä on mitä?! Lause jää kesken, ilmaan roikkumaan sanomatta mitään, lohduttamatta ketään. Sanoen silti kaiken. Elämä kun vaan on. Sattumanvaraista, ratkiriemukasta, kuolettavan jännittävää, turhauttavaa, helppoa, vaikeaaa, eräänä hetkenä lamauttavan harmaata, toisena pursuten kirkkaita värejä. Suunnilleen vuosi sitten olin lähdössä […]

Viikossa pitäisi olla pakollinen kotipäivä. Ei poikkeuksia. Jokainen torstai tulisi kaiken kansan vetää edustusuniformujensa sijaan jalkaansa pyjamat, mitä pöllömät sen parempi, ja sen jälkeen viettää päivä haahuilemalla ympäri taloa. Pestä pyykkiä, vaihtaa lamput, istuskella auringossa kahvimuki kourassa.  Ehkä kipaista lähikauppaan aamutakissa ja tohveleissa. Järjestellä hyllyä ja mieltä. Pyyhkiä pölyä sielunnurkista ja ikkunankarmeilta. Ja olla vähän […]

Minulla on tunnustus. Olen uskontoturisti. Vasta luettuani Piin elämän määritelmä otti haltuunsa konkreettisemman muodon, oivaltaessani etten olekaan harhailujeni kanssa yksin. Rakastan olla pyhän äärellä. Katsellen toiveikkaita, luottavaisia kasvoja, joilla on jotain suurempaa mihin tiellään tarrautua. Hukutan itseni seremonioihin, välillä jopa toivoen, ettei oma uskoni olisikaan lipsunut ulottumattomiini jo kauan aikaa sitten.  Tänä lauantaina ruotsalaisserbialainen ystäväni kysyi yllättäen, […]