Avoimien sydänten valtakunta

Miten paljon opittavaa. Miten vähän aikaa olla ylimielinen. Silmät ja korvat auki.

Tomumajaani tuuletetaan. Ulkoista ja sisäistä. Majamme ovat kansoittaneet maailmanmatkaajat, joita toivat tullessaan taateliteen ja tarinoita siemenistä ja astrologiasta. Aamuisin herään kolealta terallista kuuluvaan hiljaiseen om-lauluun ja käsiini ojennetaan milloin mitäkin; kasvissushia, raakakorvapuusteja, kiinanruusun värjäämää vaaleanpunaista kookosteetä. Kylpyhuoneesta löytämäni kasvojenpuhdistusaine värjäsi korvantaustani hiilenmustaksi. Ruskettuneita nenänpäitä ja pisamia, kirkkaita silmiä jotka ovat nähneet paljon.

Epäilen, että lähes jokainen on matkustaessaan astetta parempi versio itsestään. On aikaa olla kärsivällinen ja tyyni, olla välittämättä verokorteista tai tunkeilevista kämppäkavereista. Matkaajan maailmaa mullistavat muutokset kääntyvät jotenkin aina paremmin päin, kun taas arjessa vastoinkäymisten suosta on huomattavasti hankalampaa kömpiä ylös. Mutta on ihanaa, kun ystävien ystävät saapuvat ja tyynnyttävät elämääsi hetkeksi muistuttaen niistä asioista mitkä ovat todella tärkeitä.

Asioita, joiden olen kuluneiden päivien aikana olevan ehdottoman suositeltavia hyvinvoinnilleni: juo enemmän vettä (tässä ei mitään uutta, mutta juo nyt vaan). Nuku kun nukuttaa. Jää kotiin jos ei oikeasti tee mieli kemutella. Vietä enemmän aikaa keittiössä. Ihan vaikka maistellen eri juttuja, haistellen maustepurkkeja tai pyyhkimällä jääkaapinhyllyjä. Ota omaa tilaa, ja ympäröi itsesi niillä ihmisillä, jotka ymmärtävät sen tärkeyden. Vaihda pois fyysinen omaisuutesi tarinoihin, jotka alkavat esimerkiksi näin: ”This one time when I was in Peru staying at Hare Krishna temple…” 

Ja viimeiseksi: rakasta estottomasti. Ja puhu rakkaudesta. Silläkin ehdolla, että kuulostat aavistuksen verran tennäiseltä. Koska mikäs tässä, valaistuneiden valtakunnassa, ympäröitynä rakkauden kaikilla väreillä.