Kun mummoni känniin juotin

ostettiin savustettua tofua

sen kreikkalaisen näköisen ja makuisen sijaan

 

huvikseni kysyin jos nyt hiukan otettais

maanantai-illan ja Myrskyniemen Maijan kunniaksi

 

noukin avaimen kaapin päältä ja katoin virosta kannetut pyhälasit

sytytit kynttilän arpajaisista voittamillasi tikuilla

koska kerran sitä mekin eletään

 

kilistettiin kaikille lapsenlapsille

Kling, kling, kling, kling, kling 

sitten jokaiselle lapselle, ja miniälle, ja vävylle

Kling, kling, kling, kling, kling,

ja sitten uudestaan meille, ja miehille joita emme ehkä koskaan tapaa

Kling, kling, kling, kling

 

silmät samentui, hilpeys hiipui

tein kaikkeni ollakseni huomaamatta

painavaa surua joka tuijotti peittelemättä vastaan

 

yritin vastata aikuisen äänellä,

koska en tiennyt mitä muutakaan

kun sanoit, että kyllä kadutti.

kaikki se, mitä jäi tekemättä

ne tilaisuudet, jotka jäi tarttumatta

se, että jätti itse itsensä yksin.

 

ei koskaan oo liian myöhäistä, vakuutin ja mietin

että onko joskus sittenkin

 

hiljaisuus sen jälkeen

kun kukaan ei tiedä mitä juuri tapahtui

hämmennys, häpeä, pakokauhu, naps

 

Viini oli hyvää, mutta nyt on juotu tarpeeksi. Kiitos salaatista. Korjaathan pöydän. 

 

siinä me taas istutaan

hetken hairahdus ja palautuminen

tuttuihin rooleihin

niihin missä aina valehdellaan

koska niin vaan täytyy

 

halusin sanoa, että älä mee 

on ihan okei sun olla just tommonen 

vähän särkynyt ja surullinen

koska minäkin olen joskus

 

ja paljon enemmän sinä olet sitä

kuin jonkun mummo

ja paljon enemmän minä olen minä 

kuin sinun poikasi tytär

 

mutta en sano

vaan korjaan pöydän

istutaan sohvalla ja arvostellaan Maijan otsaryppyjä

ihan hyvä näin