Autuas se joka kieltää tosiasiat.

Illat pitenevät. Sieluni tummanharmaa läiskä alkaa velton kesän jälkeen tiukentaa otettaan. Tänä syksynä olen luvannut, että jumppaan ja syön terveellisesti. Piiskon kyykyillä ja päälläseisonnoilla harmaan hulmuni heikommaksi. En veltostu. En ryve.

Soronoo elämäni tähänastisesti hulluin kesä 2015. Rituaalikesä. Alaston kesä. Huumaava ja huumattu kesä. Rakkauden ja riettauden kesä. Kesä, jona en valittanut säästä kertaakaan, koska kaikki maailman epämääräiset yksityiskohdat veivät kaiken huomioni. Henkien kesä. Kesä, jona sain kaiken mitä tilasin ja lisukkeilla. Valvoin, söin, näännyin. Olin itseni ystävä, mutta väsyin silti. Kesä, jona aloin jälleen suudella ja jutella kuulle. Molemmista sain niin paljon iloa, etten huomannut lopettaa ennen kuin olin tehnyt kumpaakin liikaa ja julkisilla paikoilla. Olin kaikkialla, mutta rauhassa. Luotin kruunaan ja tulevaisuuteen. Vaalin säärikarvojani ja värjäsin tukkani violetiksi. Luotin satasella sydämeni särkymättömyyteen. Vedin pääni ja keuhkoni täyteen. Rymistelin täysillä kohti pohjaa, koska tiesin osaavani jarruttaa ajoissa.

Vedin tänään viimeisen kerran kiinni oven puutarhaan, joka palveli näyttämönä keskeytymättömälle kesäteatterille. Vilkutin yksinäiselle auringonkukalle ja Obamalle, jonka hymy ei hyytynyt edes kun vanhasta vessanpöntöstä tuli uusi puutarhan sisustuselementti. Sanoin hyvästit kämppikselle, josta tuli päivässä ystävä, ja toiselle jonka kanssa elo muotoitui puolen vuoden aikana kohteliaan sietämättömäksi.

Taas aika uudelle alulle. Niille ei taida olla ylärajaa?

Uudessa räikyvän punaisessa asunnossa asuu rauha. Tassuttelen ympäri hiljaisia huoneita ja katselen niitä kaikkia hölmöjä tavaroita joita olen vuosien varrella kerännyt. Kulmista rispaantunut surullinen elefantti, joka tasapainottelee valtavan ilmapallon päällä, Keltainen matkalaukku, jonka ostin kuusitoistavuotiaana pikkurahalla entinetoivon aikoinaan kuuluneen satavuotiaalle optikko-herrasmiehelle. Ne sadat postikortit, jotka kantavat pieniä ja suuria tarinoita elämäni matkan varrelta. 

Tulen menettämään tasapainoni oli sitten mikä. Ainakin voin valita missä seurassa järkeni kadotan. Nimittäin Tom Waitsin kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=lndL46jiEFQ