Kaikille menneisyyden ja tulevaisuuden minuille

Mitä sinä haluaisit tehdä juuri nyt?

Hei, väsyttääkö sua?

Haluaisitko olla hetken yksin?

Haluaisitko vaan mennä aikaisin nukkumaan tänään?

Onko sun nälkä?

Ei voi olla liikaa puhetta siitä, miten tärkeää on olla lempeä itselleen.

’Hemmottele itseäsi!’ kirkuvat naistenlehtien otsikot. Shoppailemaan! Kylpylään! Kuorintaan! Brunssille! Ihan mitä tahansa, jotta saisit tauon arki-elämäsi harmauden kyseenalaistamisesta. Mutta jo hetken kuluttua upouusi takki on nuhjaantunut, tukka kaipaisi jälleen värjäystä tai bikinirajat huoltoa.

Olen rehellisesti aidosti murheellinen siitä, että niin monet naiset on harhautettu uskomaan, että itsestään välittäminen tarkoittaa jonkinlaista materialistista uudistumista. 

Kerran kun on oivaltanut sen, mitä tarkoittaa rakastaa itseään niin kuin parasta ystäväänsä, oivaltaa myös, että väliaikainen ulkokuoren kohennus saattaa tuoda hetkellisesti paremman olon, mutta pitkäjänteiseen hyvinvointiin tarvitaan niin paljon enemmän. 

Tarvitseeko siipi maassa oleva ystäväsi todella sitä, että hänen jalkaansa isketään epämukavat kengät, kouraansa skumppalasi ja käsketään irrottautumaan murheista? Vai olisiko parempi vaihtoehto vain olla hiljaisesti läsnä, tarjota teetä ja terveellistä ruokaa. Antaa läheisesi olla hetken yksin ja kirjoittaa ajatuksensa ylös, katsella auringonlaskua ja levätä.

On täysin nurinkurista, että itsensä kanssa keskustelu on leimattu hulluuden merkiksi, kun se tosiasiassa on yksi rikkaimmista keinoista tulla sinuiksi oman minuutensa kanssa.

Juttele mistä vain ja et tule tuomituksi! Esitä mitä hölmöimpiä kysymyksiä, ja huomaa miten paljon todella tiedät. Rohkaise. Silloinkin, kun olet mokannut. Koska kukaan ei tarvitse enemmän rohkaisua, kuin ne jotka ovat juuri epäonnistuneet.

Anna itsesi toisinaan olla laiska, mutta näpäytä sormille kun huomaat laiskistuvasi. Tee aina välillä jotain todella hölmöä, ja naura jälkeenpäin anteeksiantavaksi. Koska täytyyhän meillä kaikilla olla vanhainkodissa jotain kerrottavaa.

Anna itsellesi toisinaan lahja. Mutta anna lahjan kanssa muistutus siitä, että mitä tahansa luulet tarvitsevat, on luultavasti ylimääräistä. Koska sinua on siunattu.

Älä ota itseäsi turhan vakavasti. Tiedäthän ne tilanteet kun rakas ystäväsi, tavallisesti maailman rationaalisin ja älykkäin sielu, taantuu viisivuotiaan tunne-elämän tasolle? Silloin sinä, hyvänä ystävänä kohautat olkapäitäsi, pyöräyttelet hiukan silmiäsi, silität päätä, ja odotat puuskan laantuvan. Kun viittaat samalla tavalla kintasta omille raivonpuuskillesi, on niiden kanssa huomattavasti helpompi elää.

Joku sanoi joskus: tosiystävän tunnistää siitä, että heidän kanssaan haluaa viettää aikaa toisinaan ihan kahdestaan. Vietä laatuaikaa itsesi kanssa, etenkin silloin kun et tunne olevasi maailman parasta seuraa. Koska eihän meistä kukaan halunnut olla yksin niinä hetkinä, jotka olivat kaikkein mustimpia.

Tänään juon lasin roseta sille, että olen ainakin hyvässä seurassa. Kippis!

Suhteet Oma elämä

Maailman rikkain

Istuskelen pikkuhiprakassa jossain Kööpenhaminan kulmilla, keskiluokkaisen, keskinuhjuisen klubin ulkopuolelta. Maanalainen tanssilattia ei monimuotoisessa niljaisuudessaan kiinnostanut, joten päädyin viettämään ison osan illasta lempeässä tihkusateessa. Ohitse vaappuu pieni, tummaihoinen nainen pullokassi kourassa valtava hymy kasvoillaan. Päädymme juttelemaan. Annan hänelle kaikki kolikot lompakostani. Määrä tuntuu häpeällisen pieneltä, joten kiskon hänet hihasta kanssani pankkiautomaatille. Hän yrittää kohteliaasti kieltäytyä tarjoamastani summasta.

Yllättäen kurkkuuni nousee pala. Nieleskelen sen pois ja huomaan tarttuneeni hänen käteensä. Kastumme sateessa pikkuhiljaa, hymyillen. Tunnen valtavaa kiitollisuutta jokaisesta mahdollisuudesta joka minulle on annettu. 

 

”I have so much.

So much.

Please take it.”

 

Tänä kesänä sain viimeinkin takaisin sen kaiken mitä kaipasin, ja enemmän. En ole koskaan elämässäni tuntenut oloani niin täydellisen riippumattomaksi ja onnelliseksi kuin nyt. Niin monta kertaa olen pyöritellyt mielessäni termiä universumin lellilapsi, koska juuri siltä minusta on tuntunut. Asioilla on vaan ollut ihan uskomaton flow. Olen ollut oikeassa paikassa aina, sen jälkeen kun oivalsin, että vääriä valintoja ole. Siis haloo, oikeasti, et vaan voi valita väärin.

Niinä päivinä kun minut käärittiin ventovieraiden huolenpidon huomaan. Hellepäivänä Lontoossa sain jääkylmiä kirsikoita vasemmalla puolellani istuvalta pojalta ja nokareen pehmeää hassista oikean puoliselta vierustoveriltani. Torilla smoothiekoju lahjoi minua nipulla banaaneita ja heittipä mukaan kaksi porkkanaakin. Joku vaihtoi kirjan myslipatukkaan ja hymyyn. Eksyin kotimatkalla ja kavereidensa kanssa matsia katsova mies laittoi kouraani kolme puntaa bussirahaa ja opasti oikealle reitille.

Ja ne ihmiset joihin minulla on ollut oikeus tutustua. Minne tahansa olen tänä kesänä katsonutkin, siellä on ollut rakkaus. Olen luottanut, minuun on luotettu. Viime kuukauden aikana olen ollut enemmän fyysisesti ja henkisesti alasti, kuin koskaan aikaisemmin. Olen uinut syvissä vesissä, nähnyt muiden veriset paukamat ja paljastanut omani. Sydämeni on ollut niin auki, ettei minulla ole edes ollut aikaa miettiä sen särkymistä. Eikä ketään sattunut, koska ei meistä kukaan kuulu kellekään, edes itselleen.

Välillä mennessäni nukkumaan olen ollut niin pyörällä päästäni silkasta kiitollisuudesta, että en ole edes osannut kirjoittaa mitään ylös. Olen vaan mielessäni levitellyt käsiä ja kysynyt, että ansaitsenko minä tämän. Ansaitseeko kukaan näin paljon? Ja tärkein, miten minä voin antaa takaisin? Olen kokenut suorastaan pakottavaa tarvetta antaa pois tavaroitani, rahaa, ruokaa, rakkautta. En luultavasti pysty edes likimain tasaamaan tilejä universumin kanssa, mutta ei yrittämisestä ole tähänkään mennessä ollut mitään haittaa.

Puheenaiheet Ajattelin tänään