Kuukauden ensimmäisinä päivinä on mielestäni luonteva kirjoittaa. Etenkin tänään, koska uusi kuukausi tuo myös tullessaan lavallisen elämänmuutoksia. Sanon parhaillaan jäähyväisiä kauniille huoneelleni, jossa sain kunnian majailla puoli vuotta. Huoneen alkuperäinen omistaja palaa huomenna Pariisista ja minun ja majan on aika saneella jäähyväiset.

Tämä tammikuu on ollut miesmuistiin kuluttavin kuukausi pitkiin aikoihin. Eron jälkimainingit alkavat olla ohitse, mutta arvet eivät ole kunnolla umpeutuneet. Yipistollisen urani vaikein kurssi vei mielenterveyden ja mielenkiinnon. Rehellisesti en ole oikein tullut itseni kanssa toimeen. Vetaydyin linnoitukseeni nuolemaan haavoja, jotka eivät varsinaisesti tulleet sodasta vaan kuluttavasta arjesta. Mökötin ja vänisin, ja sisimmässän tiesin että ruikutan turhaan. Jonnekin tuonne syövereihin kadotin elämänhaluisen itseni. Peilistä tuijotti joku paljon paljon kalpeampi, itsekeskeisempi, ankarampi minä, jota en ollut tavannut pitkiin aikoihin.

Kaikki on hyvin. Lause, jota hoin mantran lailla, koska minulle ei ole oikeutta voida huonosti. Elämäni on värikästä, yllättävää ja ympäröity monilla rakastavilla ihmisillä. Minulla ei ole oikeutta olla masentunut. Välttelin peilijä, tukeuduin, ripustauduin. Tavallisesti lempeämpi mielenmaisemani oli ympäröity kyynisillä, ilkeillä ajatuksilla. Itkin usein.

Olen ylänyt keskimäärin helppoa ja vaivatonta elämää. Melankoliaan taipuvaa mieltäni on aina kompensoinut vankka sosiaalinen verkosto. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kokea, että miten käy kun kaikki ei sujukaan tanssi. Kyseessä olevat ongelmat ovat maailman mittakaavalla naurettavan mitättömiä, mutta noh, minä välitin. Tamikuu tuntui olevan jatkuvien kirvelevien häviöiden kuukausi. Häviäjänä minä ja voittavana utopioiden täydellinen versio itsestäni. Kaunis uusi asunto meni sivu suun, reputin tentin joka tietää vuoden ylimääräistä tutkintoaikaa. En halunnut huolehtia itsestäni, pesin hiukseni käsisaippualla, söin mitä sattuu, poltin liikaa.

Käperryin itseeni, vaikka tiesin sen olevan naurettavaa. Kaipasin huomiota, inhosin sääliä.

Huomenna olen virallisesti koditon ja silti tunnen oloni toiveikkaaksi. Aika jättää taakse tämä asunto, joka oli käytännllisyyden huippu, mutta jossa tunsin oloni yksinäiseksi. Aika antaa itselleni anteeksi ja kohdella minua  niin kuin kohtelisin rakkainta ystävääni. On iha okei olla siipi maassa jonkun aikaa, kunhan muistat että sinä nokkela viisas nainen ansaitset kuninkaalista kohtelua. Että aika monessa asiassa olen onnistunutkin, vaikka sinusta tuleekin nejlän vuoden kandi. Että, pidä huolta itsestäsi, älä koskaan haaskaa auringonpaistetta tai torju auttavaa elettä.

Koska kaikki tulee menemään juuri niin kuin sen pitäisikin mennä. 

https://www.youtube.com/watch?v=kEiopL0AIkg

I have been hanging at the peer. Watching at all the cars go by. And every time a pretty girls go by I say:

”Hey baby, would you like to come and see the rock ’n roll concert tonight? I am the guitar player.”

She looks at me and says… She looks at my shoes.

I says ”What’s wrong with my shoes?!”

She says: ”You’re standing on the street man. That’s terrible. I don’t mess around with nobody that don’t drive a car”

she says to me

over and over and over again

Hitot vuodesta 2014 jos groovit vuodelle 2015 tulee olemaan tata luokkaa!