“You’re the man who stands on the street corner with a roll of toilet paper, and written on each square are the words, ’I love you.’ And each passer-by, no matter who, gets a square all his or her own. I don’t want my square of toilet paper.’

I didn’t realize it was toilet paper.” 

― Kurt Vonnegut, God Bless You, Mr. Rosewater

Eräs ihana poika lahjoitti minulle ruttuisen kirjan jonka sivut olivat hiirenkorvilla ja edellisen lukijan viikon ateriat pystyi lukemaan kellastuneilta sivuilta. Minä luin ja rakastuin, hieman siihen poikaan mutta vielä enemmän kirjaan ja päähenkilöön, jonka suurin virhe oli rakastaa maailmaa liikaa. Kirottu Eliot Rosewater, rakastettu Eliot Rosewater. Suuri mies jolla oli siivu itsestään annettavana jokaiselle joka sitä pyysi. Kirjasta inspiroituneena lähdin omalle viikonlopun kestäneelle Rosewater-pyhiinvaellukselleni Belgiaan.

Päätin antaa jotain jokaiselle kulkijalle joka sattui polkuni eteen osumaan. Jaoin eniten hymyjä ja pieniä salaisuuksia. Niitä jotka saavat kuulijan tuntemaan itsensä erityiseksi. Annoin gininloppuni kodittomalle ja viiden punnan setelin yhdeksänvuotiaalle isoveljelle, joka kaitsi kahta pienempää jotka kastelivat itsensä läpimäriksi suihkulähteen villkuvissa valoissa.

Festivaaleilla ensimmäisen tuntemattoman pojan kanssa jaoimme chai-kaakaota ja viinirypäleitä, helpottuneina siitä että olimme molemmat onnistuneet löytämään seuraa. Keräsin kolme roskasäkillistä muovikuppeja. Myöhemmin iltanuotion ääressä joku antoi minulle päähieronnan. 

Antamisesta tulee kylläiseksi. Maha on täytetty ventovieraiden kiitollisuudella ja kummastuneilla katseilla. Kuitenkin kaikkein selvimmin huomasin sen mitä olen enteillyt niin monta kertaa aikaisemmin. Mitä enemmän yritin pitää huolta maailmasta, sitä parempaa huolta pidettiin minusta. Anteliaisuus on täysin addiktoivaa, koska vastineeksi et saa kokemuksia vaan tunteita.

Taittelin huolellisesti palan vessapaperia, laitoin sen kirjekuoreen ja kirjoitin päälle osoitteen. Jotenkin rakkauden antaminen ei tunnu yhtä pelottavalta, jos sitä ajattelee rullana josta voi vaan tarpeen tullen repiä siivuja. Tässä sinun palasesi, voit tehdä sillä mitä haluat. Vaikka pyyhkiä perseesi jos siltä tuntuu. Koska vaikka niin tekisitkin on rullani lähes loppumaton.

Rullaa on vielä jäljellä, vielä rakkautta annettavana.

God Bless you indeed, Mr. Rosewater.