ripulitukka
”vähän tämmönen ripulin värinen”
hipelöit päälle ja hehkut sitä saatanallista itseymmärrystä
jonka ansaitsee kun nousee aamulla ennen luentoa joogaamaan
minä mietin tässä syy siihen, ettemme ole ystäviä
kun sinä luulet että tämä on se
mitä jonkun on tarpeellista kuulla
maanantaiaamuna kello yhdeksen
kun minä olen ajatellut asiaa viimeisten viikkojen aikana
varmaankin vähemmän kuin sinä tämä aamuna
kun lähinnä olen miettinyt miten olla menettämättä järkeäni
tai sitä miten päästä sängystä ylös
tai sitä olenko olemassa enemmän tänään kuin eilen
en pysty en jaksa en kykene
kunhan kohauttelen kulmia ja olkapäitä
heiluttelen niitä ripulinvärisiä kutrejani anteeksipyytelevästi
me nauramme yhdessä. ei pahalla
kaikkea sitä nyt