Sometimes you need to take out your friends’ garbage
Kiero marraskuu. Se on kaikella valollaan ja lämmöllään saanut meidät melkein unohtamaan, että edes onkaan marraskuu. Se kaikkein syvimmin sielun nurkkia nakertava vuodenaika joka väkivaltaisesti riuhtaisee sinulta kaiken toivon, niin kuin autuas nukkumakaveri keskellä yötä riistää itselleen jaetun peiton.
Minulla on niin paljon sanoja, liikaa, että osaisin niillä mitään tehdä. Janoan omaa aikaa, mutta en osaa olla yksin. Toivottomuuden teemaviikoilla jaetaan paljon hyödyllisiä ajatuksia, muttei lainkaan välineitä.
Eilinen tuoksui currylta, uuniomenilta, vaivannäöltä ja uudelta alulta. Ainakin siihen asti kun Poika römysi sisään mieli mustana pyyhkien varovaisesti rakennetun onnen risumajan tiehensä. Vieraat kaikkosivat, minä kaikkosin itsessäni. Potkut. Siinä Poika istui ja märehti. Minä inhosin ja rakastin suunnattomasti samaan aikaan. Silitin tukkaa, vaikka teki mieli ravistella ja läpsiä ympäri korvia.
Jossai vaiheessa tässä elämässä sinun on valittava kenen perään juokset. Kun olet jo antanut niin paljon, ettei annettavaa juurikaan ole, tuloksia nimeksikään. On niin suunnattoman vaikeaa katsoa sivusta kun rakkaasi vajoavat. Syytän itseäni, jopa yrityksistä pitää sinua pinnalla. Niin pitkään tarrasin kainaloista, heitin halvan vitsin, harhautin ja hämäsin jotta suru ei iskisi suoraan päin. Niin kuin nälkäiset ankat taistelevat leivänmuruistä me ruokimme toisiamme toivolla. Mutta höttö ei ravitse ikuisesti. Jossain vaiheessa huomaat, että olet jo aliravittu. Pitkän pakoilun jälkeen liian väsynyt ja taitamaton taistelemaan tuulimyllyjä.
Tulee aika, jolloin jokaisen meidän on valittava roolinsa uhrina tai kuninkaallisena. Mitä pikemmin päätät ottaa vastuun omasta elämästäsi sen hedelmällisempi tulee polkusi olemaan. Toiset ihmiset kantavat vastuun sinusta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sinun on valittava tuletko aina olemaan se isänsä halveksima poika, se potkut saanut luuseri, ystäviensä hylkäämä rahaton raukka. Vai oletko kenties mankelin läpi survottu sankari, joka viimeisillä voimillaan virnistää ja nostaa maljan?
”Like sunlight, sunset, we appear, we disappear. We are so important to some, but we are just passing through.”-Nina, Before Midnight
Mutta rakkaani, niin kauan kun minussa henki pihisee olen täällä muistuttaen sinua juuri tästä. Koska vaikka ilmoittamatta pilaat suunnitelmani, olet raivostuttava ylimielinen ääliö, kiittämätön idiootti, porsas ja apina. Olen silti tässä. Koska kyllä hukkuminen seurassa on hauskempaa kuin yksin.
” A dragon is a dragon when you fear it. When you don’t it’s just a lizard. All you have to do is not be adraid, to realize that we always have an option, that we’re not helpless.”-Badulina, Return of the Queen
https://www.youtube.com/watch?v=RboZtRh3WY4