Tänään: päivä kesähatun
tänään yritin yhtä ja toista
olla tarmokas mutta letkeä
huolettomasti luoda jotain mahtavaa
ollen kuitenkin lötkö lahna
kunhan torkun
avaan kaikki ikkunat
päästän päiväni lentoon
tänään tomumajan hoitoa ei raatoa
siitä ei tingitä
mutta ensin
ainakin kuin kaikissa kauneissa kodissa
täytyy olla oman elämänsä domovoi
taas kekosin ne samat samperin lautaset
symmetrisiin pinoihin
kantelin kekoja pyykkejä
mietin mummoja ja sen satavuotiaita fraaseja
vie mennessäs tuo tullessas
ja toista, toista, toista
kunnes vanhasta tulee jälleen uutta
ruusut nuokkuivat pyyhityillä pöydillä
varpaista on poistettu viikkojen vanhat lakat
ja minä tuuperrun sohvalle pilvien kadotessa taivaalle
valuvat tunnit
minä herään auringonpaisteeseen
ajattelen: viimeinkin käyntiin tämä päivä
nyt kahvia ja kävelylle
ulos tähän todellisuudeen kaduille
joissa tupakoivat mammat ja lohkohampaiset teini-ikäiset
liikalihavat miehet ja toisen polven maahanmuuttajat
ja minä sateen pilaamassa hatussani
keräännymme kulmapuistoon
ruokkimaan ankkoja
haistelemaan kukkia
uneliaasti katselemaan maailmaa
olemaan vähän enemmän ihminen
löydän neljä
hurmaavan lilan syreenin,
vitivalkoisen vähämutaisen ankansulan
valloittavan kesäpäivänhatun
muutaman sinopianpunaisen marjan
käppäilen ja hymyilen tervehdyksille
jotka ovat jotenkin yhtä vaivaantuneita kuin koko puisto
liian pitkiä tai liian leveitä
liian kaukana tai jotenkin omituisessa asennossa
ihan herttaisia
istun sillä penkillä jonka selän näen jokainen päivä kotimatkallani
ajatuksissäni vielä jonakin päivänä
minäkin rentoudun juuri tällä penkillä
maalaan jotain hienoa inspiroituneena näppärästä puistosuunnittelusta
palaan kotiin aarteineni ja päätän että no nytte tää päivä
alkaa kunhan mietiskelen
ja hiukan kuuntelen sieluni laulua
ja kuuntelen ja kuuntelen
aina häiriinnyn
teen makaroonilaatikkoa
etsin teippiä tuntikausia
etsin ja etsin
sotken taas kaiken
poltan röökiä
mietin maahanmuuttajia
ja sitä mikä epäjärjestys siitä aina syntyy
kun yrittää elää hetkessä
enkä minä kyllä mitään muuta teekään
kuin siivoan omia jälkiäni
aurinko laskee
näin yleisillä elämän mittareilla saavutin kohtuullisen vähän
mutta ehkä on joskus okei
varata koko päivä keskenjättämiselle
tarttua jokaiseen ideaan
toteuttaa ja hylätä yhtä intohimoisesti
olla itsensä kanssa kuin taaperon
jonka jokainen mutalinna on kesken mutta loistava