Mitä kaipaan vaihto-opiskelusta?
Salut!
Olin vuonna 2015 opiskelijavaihdossa ensin Ranskan ruokapääkaupunki Lyonissa ja sittemmin Montréalissa, Kanadan ranskalaisimmassa kaupungissa. Vaihdot ravistelivat monella tapaa omaa ajatteluani ja elämääni, ja jäin ikävöimään lukemattomia asioita ja etenkin ihmisiä. Tässä postauksessa annan kaipaukselle vallan ja kerron teille, mitä kaikkea ikävöin vaihtovuodeltani. Kuvat ovat tämän keväiseltä Ranskan matkalta, jolla tapasin juurikin rakkaita vaihtarikavereitani.
Huom: Osa jutuista sopii selkeästi paremmin ranskalaiseen tai (etelä)eurooppalaiseen kulttuuriin (esim. yhteisöllisyys ja jakaminen) kuin québeciläiseen tai kanadalaiseen kulttuuriin, joka puolestaan muistuttaa enemmän individualistista pohjoismaalaista kulttuuria. En kokenut tarpeelliseksi alleviivata maiden välisiä eroja tämän enempää, sillä kummassakin vaihdossa mulla oli hyvin kansainvälisiä ystäviä, ja suurin osa heistä tuli kuitenkin kollektiivisemmista kulttuureista kuin minä itse.
Orléans, France
Mitä kaipaan vaihto-opiskelusta?
Heimolaisuutta. Sitä, että tehtiin kaikki yhdessä, kaverit olivat mun perhe. Opiskeltiin, treenattiin, juhlittiin, matkusteltiin, syötiin, naurettiin ja itkettiin yhdessä. Yhdessäoloa ja tekemistä ei kyseenalaistettu, vaan aivan sama, mitä päivän ohjelmaan kuului, se tehtiin yhdessä. Kaikki olivat valmiita joustamaan omista mieltymyksistään ja tekivät vuorollaan kompromisseja.
Sharing is caring eli jakamisen kulttuuria. Kun mentiin syömään, kahville tms. minä tarjosin ja seuraavalla kerralla ystäväni jne. Mielestäni ystäville tarjoaminen on kivampi ele kuin se, että aina maksetaan erikseen, vaikka loppupeleissä oltaisiinkin yhtä lailla sujut kummankin tarjotessa vuorollaan.
Ruoka- ja juomakulttuuria. Ensinnäkin: Aina alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Ei sen tarvinnut olla mitään suureellista, saatoimme keittää kattilallisen pastaa ja joku toi tullessaan alkupalaksi sipsejä ja jälkkäriksi leivoksia. Toiseksi, edes kaverin hyvin epämuodollisiin illanistujaisiin ei menty ilman tuliaisia. Kerran pidin Suomi-teemaiset illanistujaiset ja ruokaa oli niin paljon, että ilta päättyi ähkyyn. Runsaista kielloistani huolimatta ystäväni olivat ”varmuuden vuoksi” tuoneet jälkkärin (jota kukaan ei edes maistanut), mikä mielestäni kuvaa hyvin sitä, kuinka syvälle kohteliaisuus ja huomaavaisuus toisia kohtaan on juurtunut. Kolmanneksi, bileisiin jokainen toi mukanaan jotakin juotavaa (ja syötävää). Kaikki putelit laitettiin samalle pöydälle ja jokainen sai juoda, mitä mieli teki. Toisten juomilla siipeilijöitä en tavannut, ja paikalliset kertoivat, että systeemi toimii hyvin.
Blois, France
Fyysistä läheisyyttä. Loikomista sohvalla lähekkäin, puheen lomassa koskettamista, käsikynkässä tai käsikädessä kävelyä. Siis ihan kavereitten kesken. Suomalaiseen kulttuuriin ei perinteisesti kuulu kovin toisen iholla oleminen, muuten kuin parisuhteessa tai vastaavassa, mikä on musta vähän sääli, koska useimmat ihmiset kuitenkin nauttivat kosketuksesta ja läheisyydestä. Täytyy kuitenkin mainita, että ensimmäisen viikon ajan Lyonissa kiusaannuin ja hämmennyin siitä, kun bussissa ihmiset pakkautuivat aivan kiinni toisiinsa, yliopistolla proffat tulivat puhumaan 20 cm etäisyydelle kasvoista ja vieraammatkin ihmiset saattoivat koskettaa kevyesti esim. olkapäätäni keskustelun aikana. Huomasin kuitenkin tottuvani nopeasti tähän mutkattomuuteen. Suomeen palattuani henkilökohtainen tilani on palautunut jokseenkin pohjoiseen kulttuurimme sopivammaksi, mutta aina, kun tapaamme vaihtokavereitteni kesken, roikumme toisissamme kiinni 24/7.
Orléans, France
Sietämättömän ihanaa keveyttä. Tiiviistä yhteydenpidosta huolimatta, ollessani tuhansien kilometrien päässä läheisistä ja perheestäni, en murehtinut heidän asioistaan samalla tavalla kuin nyt Suomessa. En pelännyt heidän vanhenemistaan tai surrut vaikeita elämäntilanteita, mikä oli vapauttavaa, vaikka tahdonkin olla tiiviisti läsnä heidän elämänsä iloissa ja suruissa.
Rentoutta. Sitä, että kaikki ei ole niin justiinsa ja mene suorittamiseksi. Sitä, että teki enemmän, ja ajatteli ja murehti vähemmän. Mulla on, tai enemminkin oli, taipumusta tavoitella täydellisyyttä liikunnan, ravinnon ja hyvien elintapojen suhteen. Vaihdossa ollessani saavutin huolettomamman tyylin tai rennomman asenteen elää. Kävin viikoittain salilla ja lenkeillä sekä Lyonissa, että Montréalissa ja pyrin syömään hyvin, mutta jotakin loksahti päänupissa. Huomasin, että olin keskittänyt kohtuuttomasti ajatuksiani elintapojen viilaukseen, suunnitellut viikon muut menot treenien mukaan ja ennen kaikkea, unohtanut iloita siitä mitä tein. Nykyisin en halua antaa ravinnolle ja liikunnalle kohtuuttoman paljon tilaa ajatuksissani, elämässä on niin paljon muutakin, mistä nauttia. Nautin yhä liikunnasta ja terveellisestä ruuasta, ja ne ovat tärkeä osa arkeanii, mutta tavoitteeni on salibootyn sijaan hauta. Eli mahdollisimman paljon terveitä, kivuttomia ja onnellisia elinvuosia, siinä määrin kuin voin itse siihen vaikuttaa.
Blois, France
Blois, France
Blois, France
Blois, France
Taloudellista huolettomuutta. Viikoittaisia brunsseja, ravintoloissa istumista, hulppeita piknikkejä, matkustelua harva se viikonloppu… Vaihtoon lähtöä tuetaan kyllä mielettömän hyvin Suomen valtion ja yliopiston taholta! Lisäksi olin tehnyt vuoden verran niska limassa töitä. Taisin aikanaan laskea, että olin ollut jopa kahdeksassa eri työsuhteessa vuonna 2014, ja parhaimmillaan tein montaa duunia yhtaikaa.
Spontaaniutta ja energiaa. Kello on kahdeksan illalla, ja lähden toiselle puolelle kaupunkia kaverin luokse hengailemaan. Nukkumaan pääsen yhden-kahden paikkeilla. Aamulla herätys luennolle seitsemältä. Tai baari-illan ja yön jälkeen vain tunnin yöunilla vaeltamaan kansallispuistoon. Ei sillä, en jaksaisi loppuelämääni elää noin vähillä unilla tai aina olla menossa pää kolmantena jalkana, mutta toisinaan tuntuu, että mukavuudenhalusta voisi tinkiä hieman useammin eikä jäädä kotiin jumpsuit päällä muhimaan.
Blois, France
Lämpöä ja valoa. Leudompi sää, sillä on vaan niin suuri merkitys mielialaan. Viime syksy Suomessa oli ihan kammottava: Muistan istuneeni kirkasvalolampun ääressä ja miettineeni, että mitä, jos tätäkään keinovaloa ei olisi. Ajatus tuntui kestämättömältä. En tiedä vielä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen vankasti päättänyt, että tästlähin järjestän elämäni siten, että pääsen ainakin osittain karkuun pimeintä kaamosta.
Ystäviä. Needles to say. Joskus mietin, että miksi h*lvetissä piti lähteä vaihtoon, kun puolet sydämestä jäi sille tielleen. Useimmiten olen kuitenkin vain syvästi kiitollinen, että sain vaihdosta uusia ystäviä, joista osasta on tullut yhtä tärkeitä ja läheisiä kuin parhaimmista ystävistäni Suomessa.
Paris, France
Paris, France
Sain aika pitkän listan aikaiseksi myös niistä asioista, joita en missään nimessä kaipaa. Julkaisen sen varmaan joskus toiste ;).
Millaisia kokemuksia sulla on vaihto-opiskelusta tai tutustumisesta muihin kulttuureihin?
Bisous, Niina
I’m missing so many things from my exchange year 2015 in Lyon, France and in Montréal, Canada! Briefly, I miss the most my lovely friends, climate (it’s SNOWING in Finland atm), collectivism and culture of sharing everything with your friends. <3 Photos are from my latest trip to France with my dear ”Lyon family” ;).