Etäsuhteessa

Olen elänyt etäsuhteissa ihan liikaa. Viime tammikuu oli karsea: sekä mun poikaystävä, että paras kaveri lähtivät maailmalle. Toinen palasi, mutta toinen on edelleen sillä tiellä.

 

BFF<3

 

Ei sillä, että mulla olisi varaa valittaa. Olen kuitenkin se, joka on yleensä lähtenyt: Olin yhteensä vuoden vaihdossa Lyonissa ja Montréalissa, sekä reissaan harva se kuukausi.

Kuitenkin vuosi sitten olin aika palasina, kahden läheisimmän ihmisen jätettyä mut yksin Suomen kylmän talven keskelle. Onneksi olen aika nopea sopeutumaan, ja yhteydenpito oli todella helppoa Skypen, videoiden ja Whatsappin ääniviestien kautta.

 

Visiting Helsinki with my Spanish soul sister.

 

Helsinki.

 

Opin, että etäisyys voi etäännyttää, mutta omalla tavallaan myös lähentää. Parhaan ystäväni kanssa höpötämme harva se päivä puhelimessa, useammin kuin kummankin ollessa Suomessa. Tärkeintä on mielestäni pitää kiinni siitä, että jakaa samalla tavalla pieniä arkisia asioita toisen kanssa, kuulee riittävän usein toisen äänen ja näkee aina välillä toisen naaman Skypessä. Pelkät kirjoitetut viestit ovat aika laimea keino kommunikoida etenkin läheisissä suhteissa, joissa nonverbaalinen viestintä ja kosketus ovat usein olennaisia. Kaikkein parasta on, jos pääsee moikkaamaan toista.

 

Visiting Blois, France with my Lyon girls.

 

Opening of the Christmas street in Helsinki with my Diashka.

 

Ja arvatkaa mitä?! Mun ja mun bestiksen etäsuhteelle tulee nyt loppu (ainakin hetkeksi)!! Nimittäin alle viikon päästä tavataan Jennan kanssa Thaimaassa ja vietetään siellä kolme viikkoa yhdessä! Tästä tulee – Jennan sanoja lainaten – kaikkien aikojen reissu!!!!

Vaikka yksi etäsuhde päättyy pian, moni ystävyyssuhteeni on tuomittu ikuisesti kaukosuhteeksi. Olen todella kiitollinen, että sain vaihtovuoteni aikana useamman todella läheisen ystävän, joiden kanssa pidämme edelleen viikoittain yhteyttä. Raastavaa on, että he asuvat pysyvästi eri maissa. Pyrin näkemään jokaista heistä 1-2 kertaa vuodessa, mutta tuollakin matematiikalla reissuja kertyisi varmaan joka kuukaudelle, eli käytännön mahdottomuus. Eräs nimeltä mainitsematon tokaisikin mulle kerran, että ”Sulla on liikaa kavereita. Sun pitää vaan kirjoittaa niistä jollekin, ja sanoa, että nyt riitti”. En ole vielä raaskinut kirjoittaa heistä kenellekään, joten problem unsolved.

 

Last summer visiting Bern, Switzerland with half of my ”Montréal family”.

 

Montréal family portrait (missing two of our family members xD). Hiking in Tadoussac, Québec, Canada.

 

Oletko elänyt tai elätkö parhaillaan etäsuhteessa? Miten selvisit? Ja reissuvinkkejä Thaimaaseen otetaan vastaan! Suunnitelmissa on ainakin Bangkok ja Koh Phangan.

 

Bisous, Niina

P.S. Tämän postauksen kuvissa vilisee osa parhaimmista vaihtofrendeistäni, mutta useampi myös puuttuu. Kriteerinäni oli, että täytyy olla järkkärillä otettu kuva, ja se ei toteutunut monenkaan kohdalla :D.

I miss you my friends all around the world<3. ”Some people are so special that once they enter your life, it becomes richer and fuller and more wonderful than you ever thought it could be.” If you don’t appear in these pictures, it’s just because I didn’t have a good quality photo of us ;).

 

unepetitelife@gmail.com | FB: Une petite life | IG: @unepetitelife