Miksi mielenterveyshoidoista ei pidä leikata
Haluan jakaa teille erittäin asiallisen ja napakan kirjoituksen siitä, miksi mielenterveyshoidoista ei pidä säästää. Lotta Heiskanen kirjoittaa Väestöliiton blogissa:
”Yhden työmarkkinoilta syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle työuran aikana nousevat 1,4 miljoonaan euroon. Vuositasolla syrjäytymisen kustannukset ovat vähintään 30 000€. Kertaviikkoisen psykoterapian vuosikustannukset ovat noin 4000€. Riippumattomien laskelmien mukaan esimerkiksi rötöstelyyn ajautuneen nuoren perheterapeuttiseen hoitoon panostettu euro tulee veronmaksajille 9-kertaisena takaisin.”
Heiskanen ruotii aihetta jo erittäin ansiokkaasti, mutta kannan vielä oman korteni kekoon ja kommentoin lyhyesti:
Unohdetaan helposti, että lasten ja nuorten kohdalla tehtävät leikkaukset kostautuvat yhteiskunnalle välittömän inhimilllisen kärsimyksen lisäksi viiveellä, 10-15-vuoden kuluttua, kun näiden säästökohteiden toivottaisi siirtyvän tuottaviksi veronmaksajiksi, eli työelämään. Lyhytnäköistä politiikkaa ja päätöksentekoa on helpompi harjoittaa, laskeskella säästöjä kvartaalitalouden näkökulmasta, kun ei ota huomioon pitkän aikavälin seurauksia.
Mielipiteitä?
Bisous, Niina
Facebook / Instagram / Blogit.fi / Bloglovin’