31.12.2016

Vuosi 2016 olit hyvä ja täysi. Teit myös kipeää ja opetit paljon.

Talvi ja kevät. Olitte täynnä kiirettä, levottomuutta ja uuden oppimista. Uusi koti ja uusi työ. Tukholma, Frankfurt, Kööpenhamina, Tallinna. Joka viikonloppu jossakin. Pirskahtelua, jälleennäkemisiä, arjen yläpuolella leijailua.

Kesä 2016, sinä aloit täydellä irtiotolla. Paluu Pariisiin, joka oli joskus, hetken verran, ollut minulle koti. Olit kiireinen ja vähän vieras, en heti tunnistanut sinua. Lyon, ja kaikki oli taas niin kuin pitikin. Uusi tuttavuuteni, Montbrison, jäit mieleen; kohtaamisia ystävien ja tuntemattomien kanssa, lämmittävää vieraanvaraisuutta, hämärtyvä kesäilta. Kesä, kuitenkin päällimmäisenä mielessäni edustat muutosta ja oivalluksia, jotka syntyivät paljaista jaloista, aamu-uinneista, valosta. Ajasta.

Syksy, minun oli aluksi vaikea hyväksyä sinua. Jäin kiinni kesään. Toisaalta kutkutit. Uutta täynnä, kuten aina. Minulle olit kuitenkin pimeämpi ja raskaampi kuin kukaan edeltäjäsi. Vähän liikaa kaikkea. Silti useita pilkahduksia, kevyitä onnenhetkiä ja Madridin aurinko marraskuussa.

Talvi. Sinusta ei olekaan kuulunut vielä. Tai sitten olet vain muuttunut, uudenlainen. Ohut huurre nurmikolla, vain kevyt punoitus nenän päässä.

2017. Ihan nurkan takana. Tuot paljon tullessasi. Raastavaa ikävää, jälleennäkemisen riemua, uuden kodin, taas. Työntäyteisiä päiviä ja irtiottoja arjesta: Leiden, Pariisi (saat uuden mahdollisuuden), Moskova, Leiden. Ja mitä vielä. En tiedä, ja hyvä niin.

Hyvää uuttavuotta kaikille <3!

Bisous, Niina

2016, you were good to me. I learned from you a lot.

Winter and spring. You were restless and busy. New home, new job. Stockholm, Frankfort, Copenhagen, Tallinn. I was traveling all the time. Happiness, reunions, staying above the everyday life.

Summer, you started with a totally take off.  Comeback to Paris, that used to be my home for a little while. You were busy and a bit strange to me, I didn’t recognize you at the first glance. Lyon, and everything was again how it should’ve been. My new reconnaissance, Montbrison, you got me: meetings with friends and strangers, heart warming hospitality, warm summer night. Summer, first of all, you represent new insight and change created by bare feet, morning swims, sun. And especially, time.

Fall, at first, I had difficulties to accept you. I was stucked on summer. On the other hand, you tickled. Full of new things, like you always are. For me, still, you were darker and harder that the ones before. Too full of everything. Still, some glimpses of brightness, crumbles of happiness and Madrid’s sun on November.

Winter, haven’t heard about you yet. Or, you’re just changed, unrecognizable. Only light white frost on the grass, only slightly red nose.

2017, right behind the corner. You’ll bring so much with you. Excruciating longing, elation of reunion and again, a new home. Days full of work and then take offs: Leiden, Paris (I’ll give you a new chance), Moscow, Leiden. And what else. I don’t know, but I like it that way.

Happy New Year for all of you<3!

Bisous, Niina