22.12.2016

Tip tap!

Jos joulusiivous on vielä tekemättä, niin saatat saada tästä postauksesta lisäpotkua. Tai sitten vaan olla ihan coolisti siivoamatta niin kuin minäkin (joka muuten ihan just karkaa sekasotkua pakoon hotelliin ja sukulaisille).

KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika taitaa olla yksi tämän joulun ja syksyn myydyimpiä kirjoja. Tutustuin kohistuun siivousmetodiin alkusyksystä (ks. postaus). Elin viikon KonMari-kuplassa, maritin, niin kuin Facebookin KonMari Suomi- yhteisössä asia ilmaistaisiin tai ihan suomeksi: siivosin kämppäämme, ja siinä sivussa pääkoppaani,  aamusta iltaan tavoitteena siisti ja omannäköinen, iloa tuottava koti.

Siivouksen taian ydin piilee siinä, että säilytät vain ne esineet, vaatteet jne., jotka tuottavat sinulle iloa – kaikki muu saa mennä. KonMari ohjeistaa ottamaan joka ikisen omistamasi tavaran käteen ja kysymään, tuottaako tämä minulle aidosti iloa. Kyllä, otat käteesi jokaisen valokuvan, tiskiharjan ja vaatekappaleen. Hyödykkeiden, kuten jo huudetun tiskiharjan kohdalla, on suositeltavaa ajatella sitä iloa ja kiitollisuutta, jota tiskiharja sinulle tuottaa pestessään astiat hohtavan puhtaiksi. Eli vessanpesua, ikkunanputsausta tai tiskausta avittavat tylsät tavarat saavat jäädä, mutta niitäkin pitää fiilistellä.

Halusin noudattaa Marie Kondon ohjeita siivousjärjestyksestä (ensin vaatteet, sitten kirjat jne. vai miten se nyt menikään?), eli ensimmäiseksi raastoin vaatekaappini lattialle ja sängyn päälle, jatkuipa kenkä- ja ulkovaateröykkiö vielä eteisen puolellekin. Shokkiarvo oli taattu, kun huomasin miten paljon rätei ja lumpui oikeasti omistan, ja miten iso osa niistä on täysin virttyneitä, aikansa eläneitä ja niitä oli vain liikaa. APUA!

KonMari suosittaa mullistamaan elämänsä mahdollisimman nopeasti ja kertaluontoisesti. Käsitin tämän aluksi aika kirjaimellisesti, että päivässä tai max kahdessa (lol näin jälkikäteen ajatellen), mutta joku viisaampi väitti, että puoli vuotta olisi sopiva aika. Huh! Viikko olisikin ollut aika lyhyt aika myllätä koko omaisuus töiden ja opiskelujen ohessa! Omalta osaltani pahin siivousrumba on ohi, mutta maritus jatkuu vielä. 

Viikon myllerrettyäni käteen jäi huomattavasti siistimpi, avarampi koti ja  ristiriitainen mieli. Oli kyllä urakkaan tyytyväinen ja kodin ilme rauhoittui ja harmonisoitui välittömästi mm. järjestettyäni osan tavaroista ja vaateista KonMarin opin mukaan tummuusjärjestyksessä (alhaalle/vasemmalle/taakse tummat ja päälle/oikealle ja eteen vaaleat värit). Toisaalta prokkis on vielä pahasti kesken, eikä todellakaan ole mitään loksahduksia kuulunut. Marittajat tietää 😉 ja tekin kohta, eli sitten, kun loksahtaa, niin olet luopunut riittävästi tavaroista. Sen kyllä tietää sitten, kuulemma.

Sain siivousmyräkän myötä semi-diippejä myös oivalluksia ja tein sekä mieluisia, että epämieluisia huomioita itsestäni. 

Oivalsin, että suuri tavaramäärä vaikeuttaa aika lailla elämää ja on etenkin viime vuosina tuottanut minulle ahdistusta. Fiilistelin ihanaa vapauden ja keveyden tunnetta, jonka saavutin vaihto-opiskeluaikana, kun koko omaisuuteni mahtui yhden piirongin laatikostoon ja ymmärsin, siinä on todella jotain, mitä haluan tavoitella.

Taputin itseäni olalle, huomatessani, että luovuin käyttökelpoisista, kalliista, kauniista ja täysin uusista tavaroista ilmaiseksi ja hyvillä mielin. Sain sädekehän kutreilleni kiikuttaessani autolastillisen hyödykkeitä ja vaatteita hyväntekeväisyyteen. 

Oli kuitenkin ikävää huomata, kuinka tarrautunut olen ollut ja olen edelleen, vaikka vähenevässä määrin, materiaan. Itsekkäitä, pelokkaita ajatuksia vilisti mielessäni pohtiessani, voinko muka luopua tästäkin ja tästä! Kumma miten nihkeältä ja pelottavalta tuntuikaan ajatus siitä, että luopuisi ihan aikuisten oikeasti kaikesta, mikä ei tuota iloa. Huomasin jänskääväni enemmän tulevaa, ”mitä jos tarvitsen tätä joskus?”. En ollut ihan niin kiinni menneissä, joten muistot ja vanhat vaatteet saivat helpommin kyytiä.

Diggailin pääosin metodia, mutta länsimaisessa, maallistuneessa kulttuurissa kasvaneelle tuntui vieraalta tapa, jolla KonMari elollistaa esineitä. Laukut pitää tyhjentää päivän päätteeksi, jotta ne saavat ”levätä”, pitäisi muistaa kiittää tavaroita, kun ne ovat palvelleet sinua hyvin, esineiden pitäisi antaa valita itse paikkansa jne. jne. Elollistaminen tökki aluksi erittäin pahasti, mutta koitin päästä tästä kulttuurisesta (?) erosta yli ja huomata taustalla piilevän pointin (tai sitten hakemalla hain jotakin hyvää, voisi joku kyynisempi sanoa ;)). Teos sisälsi muitakin kummallisuuksia, mutta niihin palaan tulevissa KonMari-aiheisissa postauksissani.

Millaisia kokemuksia teillä on KonMari-metodista?

Nyt toivotan leppoisaa joulusiivousta tai siivoamattomuutta tasapuolisesti kaikille :)!

Bisous, Niina

P.S. Seuravaa KonMari-aiheinen postaus tiedossa jo huomenna!

Ota yhteyttä / Contact me: niinamariavblog@gmail.com

Seuraa blogia / Follow my blog: Facebook, Instagram, Blogit.fi, Bloglovin’, Blogipolku

Answer to the question is: YES, KonMari’s method changed my life 😉

Have you tried?

Bisous, Niina