Tämä postaus ryöstäytyi käsistä. Alun perin mun piti julkaista tämä kirjoitus Ystävänpäivän aikoihin eli useita viikkoja sitten. En ehtinyt. Postauksen piti olla kevyt ja hyväntuulinen, mutta joskus luonnosteksteille tapahtuu outoja asioita niiden muhiessa tietokoneen uumenissa.
Tarkoitukseni oli kertoa siitä, kuinka vietin Ystävänpäivän ystävien sijasta kampaajani ja kosmetologini kanssa. Olin vahingossa buukannut kauneushoidot juuri tuolle illalle, mikä ei lopulta ollut hassumpaa, koska Kampaamo Kotosan Johannes on rakas ystäväni ja serkkuni sekä Kauneushoitola Hillan Minna on osoittautunut huikeaksi ja ihanaksi tyypiksi. Eli päivä sujui rattoisasti, ketäs muutakaan kuin itseäni hemmotellen.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan postaus olisi loppunut siihen: Hyvää ystävänpäivää, huutomerkki, pienempi kuin kolme ja Bisous, Niina. Sen sijaan pääsin vähän rönsyilyn makuun. Itsensä hemmottelu sai minut pohtimaan sitä, miksi on tärkeää tykätä itsestään ja viihtyä omissa nahoissaan. Kohta uidaankin vähän syvemmissä vesissä aiheena itsensä hyväksyminen ja anteeksianto.
Onko ok tykätä itsestään?
Itselle kannattaa olla hyvä ja kannattaa opetella tykkäämään itsestään. Paino sanalla opetella, sillä oman itsensä hyväksyminen ja rakastaminen ei ole aina itsestään selvää. Itsestä tykkäämistä ei pidä sekoittaa itseriittoisuuteen, itsekkyyteen tai narsistisiin piirteisiin. On täysin tervettä ja suositeltavaa pitää itsestään.
Vasta viimeisen vuoden aikana olen todella alkanut tykkäämään itsestäni. Nyt uskallan ajatella, ja näköjään kirjoittaa julkisesti hehe, että olen hemmetin hyvä ja hauska tyyppi. Voin kertoa nauravani vedet silmissä omille jutuilleni harva se päivä, musta on ihan parasta jammailla yksin himassa tai käydä kävelyllä itseni kanssa. Suunnittelen, koska lähtisin päivävaellukselle, yksin. Kuitenkaan itsestään pitäminen ei tarkoita pelkästään sitä, että viihtyy yksin. Mulle on ollut tärkeää oivaltaa ja pyrkiä uskomaan se, että olen toisinaan aika hyvää seuraa ja myös muiden mielestä hyvä tyyppi.
Miksi en pitänyt ennen juurikaan itsestäni? Tähän on monia henkilökohtaisia syitä. Sen verran voin paljastaa, että itsensä hyväksymisen polulla minun on täytynyt antaa sekä itselleni ja läheisilleni isoja asioita anteeksi, sekä ylittää pelkoni siitä, etten olisi pidetty omana itsenäni. En myöskään uskaltanut kohdata tai hyväksyä ”pimeää puoltani”. Omien heikkouksien tiedostaminen ja myöntäminen olivat avainasemassa siinä, että aloin pikkuhiljaa tykätä itsestäni.
Seuraavaksi kerron muutamia tärkeitä steppejä, jotka auttavat antamaan anteeksi sekä itselle että muille. Samat keinot ovat hyödyllisiä, jos tunnet, että itsehyväksynnän tai oman itsesi rakastamisessa on vielä tekemistä. Lopussa linkkaan muutamia hyviä kirjoituksia ja sitaatteja aiheesta.
3 askelta anteeksiantoon ja itsensä hyväksymiseen
Jos mietit läheisimpiä ihmissuhteitasi niin hyvin todennäköisesti olet loukannut rakasta ihmistä ehkä verisestikin, ja myös sinua on taatusti loukattu.
Anteeksiantaminen on prosessi. Se harvoin tapahtuu itsestään tai hetkessä.
Oletetaan, että haluat päästää irti katkeruuden ja loukkaantumisen tunteista henkilöä kohtaan, joka on tehnyt sinulle väärin. Hän on joko pyytänyt anteeksi tai sitten ei. Anteeksiantamisen kannalta sillä ei ole niin väliä, sillä annat anteeksi päästäksesi eroon negatiivisesta tunnesiteestä ko. henkilöä kohtaan ja saadaksesi mielenrauhan. Tai sitten olet itse tehnyt kaikki mahdolliset korjausliikkeet mokattuasi, mutta syyllisyyden tunteissa vellominen syö edelleen hyvinvointiasi.
1. Katkeruuden ja syyllisyyden tunteiden tiedostaminen
Syyllisyyden tai loukkaantumisen tunteet valtaavat mielen, tai taustalla hiertää päivittäin mustia ajatuksia. Kun ikävät ajatukset tai käsitykset itsestä valtaavat pään, pyri tulemaan niistä tietoiseksi. Huomattuasi ne, kuulostele ajatuksia ja tunteita hetken, vaikkapa minuutin ajan, mutta älä mene mukaan ajatusmyllyyn. Menneitä on tässä vaiheessa murehdittu ihan riittämiin. Kokeile todeta mielensisäisesti tai jopa ääneen (jos satut olemaan yksin), että annan itselleni/toiselle anteeksi. Älä suostu enää tuskaan, syyllisyyteen, vihaan, mikä piinaava tunteesi onkaan. Ala sen sijaan ajattelemaan tai puuhaamaan sinnikkäästi jotakin muuta. Yleensä huomion toisaalle vievä toiminta on tehokkainta (lue lisää täältä ja täältä).
2. Jotain hyvää tilalle
Kun olet onnistuneesti torpannut kielteiset ajatukset ja tunteet, kokeile etsiä myönteisiä ja hyväksyviä ajatusmalleja tilalle: Mieti missä olet hyvä, miksi olet hyvä juuri tällaisena, mistä kaikesta voit olla kiitollinen kovista kokemuksistasi huolimatta (aloita aivan pienistä kiitollisuuden aiheista, lue lisää täältä ja täältä).
3. Ja sama homma alusta
Toistan vielä kerran: Anteeksiantaminen ja itsensä rakastaminen ovat prosesseja. Ne harvoin tapahtuvat itsestään tai hetkessä. Eli tuskin tulet olemaan vapaa kaikesta negasta hetkessä, vaikka joskus käy niinkin. Omien ajatusmallien, tunteiden ja käyttäytymisen muutoksen avain on tiedostaminen. On vaikea lähteä muuttamaan mitään tai tarttumaan sellaiseen, mitä ei havaitse. Pysähdy kuuntelemaan millaiseen sävyyn puhut itsellesi pään sisällä. Toistuvatko jotkin tietyt häiritsevät ajatukset tai tunnetilat? Mikä laukaisee kielteisen ajatusmyllyn tai tunnereaktion? Pyri huomaamaan ja ennakoimaan laukaisevat tekijät. Mitä varhemmin saat kiinni negatiivisten ajatusten kehästä, sitä varmemmin onnistut pysäyttämään sen. Ole sinnikäs. Ajan myötä ikävät ajatukset vähenevät ja laimenevat. Älä lannistu, jos (=kun) tulee takapakkeja. Ihmisen mieli unohtaa helposti, mutta kun sitä kerran alkaa kouluttaa niin tuloksiakin tulee nopeasti.
”Hyväksyvä, tietoinen läsnäolo ei ole herkkähermoisia varten. Tulet kohtaamaan itsesi, et ketään muuta. Sen aidon itsesi, jota olet ehkä onnistunut paeta vuosikymmenten ajan.”
— Jon Kabat-Zinn
^Hyvin sanottu, mutta imo herkkähermoisimmatkin voivat opetalla kohtaamaan aidon itsensä vaikkapa pienissä erissä ;).
”Kutsumaton vieras” -metafora:
Kuvittele, että olet juuri muuttanut ja olet kutsunut kaikki uudet naapurisi tupaantuliaisiin. Kaikki naapurit tulevat juhliin ja juhlat alkavat iloisissa tunnelmissa. Sitten paikalle saapuu naapurustossa asuva alkoholisti. Hän on pukeutunut epäsiististi ja haisee pahalle. Huomaat ajattelevasi: ”Voi harmi, miksi hän tuli”. Mutta kutsussa olit kutsunut kaikki naapurit juhliin. Onko mahdollista toivottaa hänet tervetulleeksi aidosti ja tehdä se siitä huolimatta, että et pidä siitä, että hän on paikalla? Voitko toivottaa hänet tervetulleeksi, vaikka et ajattele hänestä hyvää etkä pidä hänestä? Et ehkä pidä hänen käyttäytymisestään, elämäntyylistään tai vaatteistaan. Voit olla harmistunut siitä, kuinka hän juo boolia tai koskee tarjoiluihin. Voit päättää, toivotatko hänet tervetulleeksi vai et. Jos päätät, että et toivota häntä tervetulleeksi ja pyydät häntä poistumaan, sinun täytyy seisoa ovella vartioimassa, että hän ei tule takaisin. Samoin käy, jos sanot, että hän on tervetullut niin kauan kunnes hän pysyy keittiössä eikä tule muiden vieraiden joukkoon. Tällöin sinun juhlasi kuluvat häntä vartioidessa. Juhlat jatkuvat, elämä jatkuu ja sinä vartioit alkoholistia, tätä epämiellyttävää henkilöä. Onko tällöin mahdollista nauttia elämästä? Tämä metafora kuvaa niitä ajatuksia ja tunteita, joista et pidä, jotka ovat ”alkoholisteja ovella”. Kuinka toimit niiden kanssa – voitko toivottaa ne tervetulleiksi, vaikka et pidäkään siitä, että ne tulevat?
Lähde: Lappalainen yms. 2004: Hyväksymis- ja omistautumisterapia käytännön terapiatyössä
”Itsensä rakastaminen on koko elämän mittainen romanssi.”
-Oscar Wilde-
Lisää lukemista anteeksiannosta ja itsensä hyväksymisestä:
Mielenterveysseura: Anteeksiantaminen
Mielenterveystalo: Itsensä hyväksyminen ja itsestään huolenpitäminen
Kauneus ja Terveys: Näin hyväksyt itsesi
Oletko saanut tärkeitä oivalluksia anteeksiantoon tai itsensähyväksymiseen liittyen? Miten olet onnistunut antamaan kipeitä asioita anteeksi itselle tai muille? Entä onko sinun helppo tulla juttuun itsesi kanssa?
Loistavaa uutta viikkoa! Muista, että olet ihana! Jep, juuri sinä.
Bisous, Niina
*Kauneushoitola Hillan kasvohoito saatu bloginäkyvyyttä vastaan.
//
”You will never speak to anyone more than you speak to yourself in your head. Be kind to yourself.” -Unknown
Remember that you’re awesome! Have a great week! Bisous, Niina
Photos: Johannes Yrjö
unepetitelife@gmail.com | IG: @unepetitelife | FB: Une petite life
