tiistai, 13. lokakuu 2015

Moikka pitkästä aikaa! (Tämä postaus freesattu 3.1.2016)

(yritin postata tätä jo eilen illalla, mutta netti bugas)

Tänään on kiitospäivä ja nautin höyryävän kuumaa tofu-kasvissoppaa. Scandinavian Music Group soi täysillä taustalla ja ulkona on jo pimeää, mutta lämmintä. Tänään oli ensimmäinen ”Indian Summer”- day, 23 astetta!! Ilma oli lämmintä ja pehmeää kuin linnunmaito, mikä muutaman viikon kirpeiden syksyisempien säiden jälkeen tuntui mahtavalta. Aamulla söin aamiaisen partsilla kuten aina säiden salliessa, ja skypetin samalla perinteisesti Antin kanssa. Joka muuten tulee tänne HUOMENNA, jee jee!!!!! <3  Keskipäiväksi olimme sopineet tenttiinlukutreffit mun kaverin luokse: Syötiin yhdessä lounas ja opiskeltiin hypertehokkaasti kolmisen tuntia. Aika vaan lentää, kun on seuraa, kotona olisin pitänyt miljoona pientä facebook tai instagram tai hs.fi taukoa, mutta sosiaalinen paine piti mut tänään hyvin ruodussa.

Aika rientää täällä ihan pää kolmantena jalkana, ja koitan pysyä perässä. Vaikea tiivistää niin hienoa ja tapahtumarikasta kuukautta yhteen postaukseen, mutta koitan. En bref, ollaan reissattu lähes joka viikonloppu. Ekana viikonloppuna couchsuffattiiin kaksi yötä mun saksalaisen kaverin kanssa Québec Cityssä, joka oli ihanan ranskalainen ja eurooppalainen kaupunki. Olen kyllä sydämeltäni eurooppalainen, ja mun silmä lepää ihan toisenlailla eurooppalaisessa kaupunkikuvassa verrattuna pohjoisamerikkalaiseen maisemaan. Ollaan tehty useampia luonnonpuistoreissuja, osa yliopiston järkkäämiä retkiä (meille on aina vuokrattu söpö koulubussi :D) tai ihan omia reissuja, joita varteen ollaan vuokrattu auto. Viimeksi meillä oli iso musta jeeppi, ja kolme blondia tyttöä vuoronperään ratissa, haha. Erään luonnonpuistoreissun päätteeksi tehtiin aivan spontaani koukkaus Toronton kautta! Päätettiin illallistaa siellä ja aamuyöksi kotiin :D. Ihanaa, kun ollaan kaikki samanhenkisiä, vähän hulluja, yliaktiivisia ja spontaaneja. Viimeisin tempaus on ihan viime viikonlopun takaa: Perjantai-iltana varattiin meille kolmelle blondille samaan kampaamoon stailausaika, ja sieltä jatkoimme iltaa apéron (eli etkojen TAI Sveitsin tietyssä osissa tarkoittaa myös välipalaa) ja klubin merkeissä aina aamuun asti. Vain kahden ja puolen tunnin unilla samalla köörillä seuraavana päivänä poimimaan omenoita ja vaeltamaan Mont St Hilairen huipulle (joka oli onneksi leppoisin tähänastisista vaelluksista!).

Mitäs muuta.. Käytiin Poutine-festareilla (maistoin thaimaalaista poutinea), tanssimassa bachataa, katsomassa draque queen showta, vietettiin sveitsiläinen fondue-ilta, käytiin kauhutalossa ja elektronisen musiikin festareilla, ja nähtiinpä myös amerikkalaisen jalkapallon matsi (meidän yliopisto vastaan McGill), josta lähdettiin toisen puoliajan jälkeen tylsistyneinä pois. Kaikesta toimeliaisuudesta kiitos kuuluu sveitsiläisille duracell pupu- kavereilleni, joiden kanssa järkätään yhteisiä meininkejä harva se päivä. Olen lähes aina porukan ainoa ei-natiivi ranskanpuhuja, mikä etenkin aluksi oli välillä tosi raskasta. En millään ymmärrä kaikkea läpänheittoa, ja iltaa kohden saatan edelleen muuttua väsymyksen seurauksena lähes mykäksi. Ennen kaikkea olen kiitollinen näin ihanasta ja hauskasta kaveriporukasta, mutta myös siitä, että mulla on mahdollisuus puhua ranskaa natiivien kanssa yllin kyllin.

Ennen Montréaliin tuloa, sain kuulla kaikenlaisia väitteitä ja käsityksiä Montréaliin tai Canadaan liittyen. Seuraavassa kerron teille miten asiat OIKEASTI ovat 😉 (ei vais):

1. Kirjastossa saa istua pänttäämässä 13 h päivässä!

• Väärin, MUTTA iso mutta.. Kouluhommia täällä saa tehdä ja paljon! Ei ole ollenkaan verrattavissa Erasmus-vaihtoihin, joissa käsittääkseni ja kokemukseni mukaan ei paljon istumalihaksistoa tarvitse treenata. Mulla on kaksi kertaa viikossa 8h30-21h30 koulua, tai siinä luentojen välissä on seitsemän tunnin tauko, mutta se kuluu äkkiä läksyjä tehdessä. Lisäksi pyhitän aina vähintään yhden kahdeksantuntisen loppuviikosta kouluhommille. Tenttien lähestyessä kirjastosta (tutummin ”seitsemännestä taivaasta” tai le ”7ème ciel”) tuli toinen koti. Kaiken kaikkiaan en ole eläessäni tehnyt niin paljon kouluhommia kuin tänä syksynä vaihdossa. Miksikö? Koska ranskan kieli teetti jonkin verran ekstrahommia, yliopistolla on erittäin työteliäs ilmapiiri ja KAIKKI opiskelevat tosissaan ja paljon, mikä tarttuu; kurssit olivat yhtä lukuun ottamatta erit. mielenkiintoisia ja halusin oppia kaiken mahdollisen, oli vaikea arvioida kuinka paljon pitää nähdä vaivaa että pääsee läpi/saa hyviä arvosanoja niin opiskelin myös vähän varmuuden vuoksi –tyylillä; toisin kuin Lyonissa psykoanalyyttinen näkemys meni usein ylihilseen, täällä kurssit olivat ”normaaleja”, joten tuli enemmän painetta onnistua, kun ei mene sen piikkiin, että ei ymmärrä mitä psykoanalyytikko opettaja hakee; ja lisäksi meidän porukalle muodostui kotoisat aamupala/brunssi-kirjasto-lounas-kirjasto-urheilu – rutiinit, minkä ansiosta yliopistolle jaksoi toisinaan raahautua myös viikonloppuisin. En suosittele Kanadaa/Pohjois-Amerikkaa, jos mielii enemmin ryypätä ja rellestää. Sitäkin kerkeää, no hätä, mutta täytyy sanoa, että en ole koskaan elämässäni tinkinyt niin paljon yöunistani kuin täällä ollessa tai juonut niin paljon kahvia!! (Itseasiassa täällähän vasta aloitin).

1. Montréalissa ja Kanadassa on KALLISTA!

• Riippuu. Suomalaiseen hintatasoon nähden melkein kaikki on halvempaa: Shoppailu, vihannekset ja marjat, ravintolassa syöminen (pärjää helposti). Toisaalta matkakortti ja puhelinliittymä ovat jonkin verran kalliimpia kuin Suomessa. Vuokrataso on sama kuin Helsingissä. Mulle on aina iloinen yllätys, kun unohdan kääntää hinnat päässä dollareista euroihin ja luulen maksaneeni paljon enemmän kuin todellisuudessa olen maksanut :D. Sanoisin, että suomalaisena säästää jonkin verran elinkustannuksissa. Pitää toki budjetoida intressien mukaan matkusteluun ja muuhun huvitteluun enemmän rahaa, kuin mitä kotopuolessa kuluisi. Auton vuokraus on edullista ja kätevin tapa reissata!

1. Kanadalaiset ovat yltiöystävällisiä ja -auttavaisia.

• Oikein. Jopa toimistotyöntekijät ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Ja ihan aidosti, mistä jaksaa olla aina ihmeissään ja iloinen. Mulla olisi useampiakin esimerkkejä, mutta tässä nyt pari: Sadepäivänä tuntematon vanhempi nainen tarjosi mulle taksikyydin koululle, koska bussi, jota odotimme, ei tullut. Lisäksi ensimmäisenä päivänä, kun saavuin matkalaukkujeni kanssa Montréaliin, pariskunta tuli oma-aloitteisesti kysymään tarvitsenko neuvoa tai apua. <3

1. Québecin aksentista ei saa mitään selvää.

• Riippuu vähän. Nimittäin siitä kuka puhuu. Suurimman osan kanssa viestintä sujuu mutkattomasti, mutta kerran pari olen kohdannut québeciläisen, jonka puheesta en saanut mitään selvää. Kesti tovi tajuta, että hän edes puhui ranskaa. Ranskankieliset ystäväni kärsivät ihan samoista ongelmista, ja tiedän ranskiksia, jotka eivät pysty katsomaan québecinkielisiä leffoja ilman tekstityksiä :D! Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu varsinaisen ääntämisasun ymmärtämisen sijaan runsas ja rikas québecin kielen sanasto ja ilmaukset, joita ei voi ymmärtää kuin paikallinen.

Mulla on noin yhdeksän tunnin päästä eka tentti, hiphei! On vaan niin pitkään poltellut päästä kirjoittamaan blogia, että pakko oli viimeistellä tämä postaus ja nipistää hiukka yöunista.

Bonne nuit, tai oikestaan sinne Suomeen hyvää huomenta!

Bisous <3 : Niina