Kuolemanpelosta
Täälä kertaa uin vähän syvemmissä vesissä ja kirjoitan kuolemanpelosta ja negatiivisten tunteiden kohtaamisesta.
Tuntuu, että nykymaailmassa kuolema, sairaus ja vanhuus ovat asioita, joita kieltäydymme ajattelemasta. Niissä on jotakin vastenmielistä, väärää, ja ne koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Myös itse tunnistan ajatelleeni tämänsuuntaisesti ja taistelleeni mielessäni vanhentumista, sairastumista ja kuolevaisuutta vastaan. Naiivisti halusin uskotella itselleni, että eihän minulle tai läheisilleni voi käydä niin! Välttelin ahdistavia ajatuksia. Vaikka faktahan on se, että mitä pitempään kehittyneen lääketieteen ansiosta elämme, sitä enemmän sairastamme, lisäksi vanhenemme sekunti sekunnilta ja elämän lopussa häämöttää väistämättä kuolema.
Oman ja läheisten kuolevaisuuden ajatteleminen voi olla todella pelottavaa ja ahdistavaa. Luulen, että sain vähän siedätyshoitoa kuolemanpelkooni työskennellessäni Syöpätautien klinikalla (nyk. Syöpäkeskus) kolmen vuoden ajan. Ensimmäinen kesä klinikalla oli kuitenkin aika rankka: Näin enemmän sairautta, kuolemaa ja kärsimystä kuin koskaan aiemmin elämässäni. Etenkin nuorten ihmisten kohtalot ja yleisesti ottaen ihmisten hätä ja pelko koskettivat.
Pikkuhiljaa tuli kuitenkin sellainen fiilis, että mitä hittoa: Miksi kuolema, sairaus ja vanhuus pitää työntää laitoksiin pois silmistä? Miksi minun (ja ehkä muidenkin oman sukupolveni jamppojen) on niin vaikea suhtautua väistämättömään vanhentumiseen ja haurastumiseen? Miksi mieluusti kieltäydyn ajattelemasta kuolemaa, vaikka se kuuluu elämään yhtä luonnollisesti kuin syntymä? Miksi kuoleman ajattelu ahdistaa?
Blois, France
Välttely on selviytymiskeino. Toisinaan tilanteeseen nähden paras tapa kohdata mieltä kuohuttava ja stressaava asia, ajatus tai tunne on välttää tätä asiaa, tunnetta tai ajatusta viimeiseen saakka. Välttelyn avulla asian käsittelemistä voi siirtää, jos voimavarat eivät akuutisti riitä kohtaamaan vastoinkäymisiä. Välttelyn jatkuessa ja muuttuessa pysyväksi toimintamalliksi, siitä alkaa olla kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Pahimmillaan välttely alkaa kaventaa elämää, sosiaalisia piirejä, estää luomasta syviä ihmissuhteita jne.
Pelkkään suruun, ahdistukseen tai pelkoon ei kuole, vaikka siltä saattaakin ajatuksen tasolla joskus tuntua, ja siksi näitä negatiivisia tunteita mieluusti välttelee. Itseään voi kuitenkin koittaa varovasti siedättää. Negatiiviset tunteet, kuten suru, saattavat tulla voimakkaana ryöppynä, jota ei kannata säikähtää. Surun tai muun kielteisen tunteen rinnalla on mahdollista tuntea muitakin tunteita. Koita huomata nämäkin tunteet. Ihmisen keho ja mieli ovat usein aika viisaita: Tulee nälkä, pissattaa ja alkaa naurattaa. Kaikkien vastoinkäymisten keskelläkin elämä jatkuu. Ja se on tärkeä panna merkille. Kun tunteet uskaltaa kohdata, huomaa selviävänsä tunnemyräkästä eikä jää liian kauaksi aikaa uppeluksiin, tunteen merkitys ja ote laantuu pikkuhiljaa. Sä selvisit.
Negatiiviset tunteet eivät ole koskaan kivoja eivätkä ne muutukaan kivammiksi. Niitä voi kuitenkin opetella hyväksymään, sietämään, hallitsemaan ja muokkaamaan. Ne voivat lieventyä, menettää merkitystään ja niitä ei koe enää niin usein. Parhaassa tapauksessa niille pystyy nauramaan. Huumori todella on kirjallisuuden ja tutkimusten perusteella yksi kehittyneimmistä ja hyödyllisimmistä selviytymiskeinoista. Osa ihmisistä tarvitsee tähän pisteeseen päästäkseen enemmän ulkopuolista tukea (ystävä, terapeutti jne.), ja osa löytää rakentavia selviytymiskeinoja ihan itse. Mm. tietoisuustaito eli mindfulness -menetelmien avulla voi opetella kohtaamaan ja hyväksymään negatiivisia tunteita erilaisten harjotteiden avulla, ja voisinkin kirjoitella teille niistä joskus toiste.
Ystäväni vinkkasi aikanaan erään tubettajan, jonka videot ovat aika raffeja, mutta mielettömän ajatuksia herättäviä. Videon tyttö on käsittääkseni itse kuolemansairas, mutta hänen suhtautumisensa omaan kohtaloonsa on arvostettavan mutkaton (vaikka varmasti taustalla on paljon kärsimystä, asian työstämistä, tuollaisen asenteen saavuttamiseen on saattanut kulua pitkä aika). Video ei ole mielestäni synkkä, vaan siinä lähestytään kuolemaa humoristisesti sitä kautta, kuinka voi ”valmistautua” omaan kuolemaansa tai enemminkin miten voi oppia suhtautumaan kuolemaan siten, että sen ajatteleminen ei tuota kohtuutonta ahdistusta.
Dying 101: ”Here are a few tips on how to prepare for death” https://www.youtube.com/watch?v=BIySHfIV8sc
Jos tuntuu, että sinua alkoi ahdistaa tämän raskaampiteemaisen kirjoituksen tai videon myötä liikaa, tai ajatukset alkoivat kiertää kehää, puhu ystävälle tai vie ajatuksesi hetkeksi muualle ”Kiukkuinen kiitollisuuspäiväkirja eli miten säädellä pahaa oloa?” tai ”Miten selättää paska fiilis? 11 vinkkiä pahan päivän varalle” -kirjoitusten selviytymiskeinojen avulla tai hyödynnä “Kun omat keinot eivät riitä. Mieli järkkyy, mistä apua?” –postaukseni listausta avuntarjoajista.
Koen, että elämä on täydempää ja rehellisempää, kun kokee sen kaikissa väreissään, myös niissä harmaan ja mustan sävyissä, vaikka lempivärini onkin punainen.
Rakkautta!
Bisous, Niina
Facebook / Instagram / Blogit.fi / Bloglovin’
