Heräsin aamuyöstä. Olin nähnyt surumielistä unta, ja mielialani oli sen mukainen. Avasin ikkunan saadakseni raitista ilmaa. Jopa linnut sirkuttivat mielestäni jotenkin kaihoisasti ja koskettavasti. Avoimesta ikkunasta tulvivasta ilman kosteudesta tihkui haikeus ja jonkin uuden alku. Mieleni täyttyi vakavista ja melankolisista mietteistä. Kello tikitti eteenpäin enkä saanut seuraavaan pariin tuntiin unta. Kunnes tajusin, että hei, tältä tuntuu kevät rinnassa!
Vuodenaikojen vaihtuminen symboloi minulle vanhasta luopumista ja uuden alkua. Taitekohtaa. Kesän lipuessa syksyyn tunnen voimakkainta tuskaa. Joka vuosi yöttömän yön vaihtuessa elokuun samettisen pehmeisiin ja hämärtyviin iltoihin vietän yhden aamuyön itkua tihrustaen. Kesä älä mee! Mielen valtaa menettämisen haikeus, uutuuden viehätys ja pelko. Haluan olla lapsi ja elää päättymätöntä kesää.
Talvesta kevääseen sujuu kivuttomammin. Nenässä tuoksuu auringon kuivattama asfalttipläntti loskaisella pihamaalla, hiekoitussora rahisee tyhjänpäiväisenä lenkkitossuissa. Muistot hyppynaruleikeistä ja auringon lämmöstä paljailla hartioilla. + 20 astetta polttaa leikkimökin mustalla katolla. Kaikki on avoinna, kaikki on mahdollista. Kevät kuin nousuhumala.
Keväästä kesään tuntuu täyttymykseltä. Välitilalta. Ihmisiä, joita näen päivittäin ei yhtäkkiä tapaakaan kahteen kuukauteen. Reissuja, unelmia, janoa. Nurmea, joka pilkistää paljaiden varpaiden välistä. Joen silkkinen vesi alastonta ihoa vasten. Une bouteille de vin rouge à deux euros, s’il vous plaît. Tanssia laiturilla auringosta aurinkoon. Kesästä juopumista.
Syksystä talveen en suostu, en edes ajatusleikissä.
Antaa nyt vaan kevään tulla<3.
Mikä on sinun lempivuodenaikasi? Vaikuttaako vuodenaikojen vaihtelu fiilikseesi?
Maaliskuu on vasta pyörähtänyt käyntiin, mutta aion silti listata kuluneen kuukauden parhaimmistoa!
Sain postausidean Jennajohannan blogista. Päätin jakaa teille maaliskuuni mahtavimmat asiat huomatessani, että oli hauska lukea ihan ventovieraankin tekemää listausta kuukauden lempijutuista. Toivottavasti tekin tykkäätte! Jos ei muuta, niin kylkiäisenä saatat saada vihiä kiinnostavista kirjoista, viininmaisteluvinkin tai vaikkapa uuden reseptin viikonlopun illalliselle, s’il vous plaît!
Juoma:Dôle des Monts, Maison Gilliard 2016 punaviini suoraan Valaisin viinitiloilta, Sveitsistä. Vihdoista viimein sain aikaiseksi tutustua kuulopuheiden mukaan melko laajalti harjoitettuun arkitissuttelun jaloon taitoon, ja korkkasin vaihtarikavereiltani saaman tuliaisviinin. Kanssaviininmaistelija totesi punkun olevan kuulas ja helmeilevä, mikä ei ollut mielestäni hassumpi kuvaus. « Nez: Fruits rouges, fraise, framboise, cerise; Bouche: Attaque fruitée, tannins fondus, très belle rondeur » Eli etiketistä tavattuna viinissä on marjaisa, mansikkainen ja kirsikkainen tuoksu, sekä voimakkaan hedelmäinen, pehmeän tanniininen ja hienostuneen pyöreä suutuntuma. Niin ja tissuttelu arkena, ihan hauskaahan se oli, mutta en ota viikoittaiseksi tavaksi, koska jo yksi alkoholiannos päivässä kasvattaa rintasyöpäriskiä (ks. lähteet tekstin lopusta) ja muutenkin tulee vähän tunkkainen olo. Oletteko huomanneet, että leffoissa tissuttelu menee ihan next levelille? Jos naukkaisin viiniä joka kerta, kun Fifty Shades of Grey Darker –pläjäyksessä joku nautiskelee alkoholia, olisin aikamoisessa tuiterissa jo ennen filmin puoltaväliä (Kuka muuten on nähnyt? Myöntäkää, myöntäkää!). Huomautan kuitenkin, että avattu viinihän ei jääkaapissa parane, joten vien tissuttelukokeiluni tämän viikonlopun aikana kunniakkaasti loppuun saakka.
Kirja: Pohdiskelin jo aiemmin, viitsinkö kirjoittaa eräästä lukemastani kirjasta täällä blogissa. Jäin kahden vaiheille. Kuitenkin, jos haluan nyt listata rehellisesti maaliskuun parhaimman, ja ainoan kirjan, jota olen ehtinyt lukea, on se Chris Prentissin Zen ja onnellisuuden taika. Lyhyenä yhteenvetona voin todeta, että opuksen kantava ajatus on ihan hyvä, voimaannuttava ja terapeuttinen, mutta annan silti vahvan huuhaa-varoituksen teille arvon lukijat, sillä kirjoittaja rakentaa argumenttinsa uskomustensa pohjalle, ei teoriaan tai tutkimustietoon, vaikka osan niteen argumenteista voisi perustella tieteellisestikin. Voin kuitenkin varauksella suositella kirjaa kriittisellä mielellä luettavaksi, sillä lukukokemukseni ansiosta viikkoni on ollut positiivisempi ja olen omaksunut uudenlaisen ajattelutavan vaikeuksia ja harmituksia kohtaan. Vaikka taivaalta ripsisi muttereita, täst lähin totean vain: Tämä on parasta, mitä minulle voi tapahtua. Juu, aika hihhulia, mutta jos sen oikein oivaltaa ja soveltaa, niin elämäntyytyväisyys saattaa lisääntyä eivätkä pienet harmitukset jää pännimään. Suurempiin vastoinkäymisiä en ole kohdannut maaliskuun aikana, joten ohjenuoran soveltaminen niihin jäänee myöhemmäksi. HUOM: Suosittelisin lukemaan pohjalle ainakin Buddhan aivot – käytännön neurotiedettä onnellisuuteen, rakkauteen ja viisauteen, kirjoittajina Rick Hanson & Richard Mendius sekä Tietoinen läsnäolo – Löydä rauha kiireen keskellä, Mark Williams & Danny Penman tai jonkun mindfulnessin uranuurtajan Jon Kabat-Zinnin kirjoista (ks. viitteet tämän tekstin lopusta). Olen tehnyt psykologian kandidaatin työni mindfulnessista eli tietoisuustaidoista, ja vakuutan, että tietoisuustaidot kuuluvat kolmannen aallon kognitiivisen psykoterapian sekä tieteellisen tutkimuksen piiriin, ja tutkimusten valossa niiden harjoittamisella on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia mm. hyvinvointiin ja mielenterveyspulmiin. Valitettavasti aiheesta on liikkeellä hyvin eri tasoisia teoksia ja kirjoituksia. Voisin jossakin vaiheessa tiivistää teille kandini sanoman, tai ainakin ne ydinjutut, jotka saattaisivat kiinnostaa teitä. Tietysti asianmukaisten lähdeviitteiden kera. Tällä kertaa totean vain: Trust me, I’m soon to be psychologist.
Tekeminen: Avantouinti (siitä lisää lähitulevaisuuden postauksissa) ja maakuntamatkailu. Eilen kuulin totuuden rakkaimpani suusta: Olen kuulemma kuin rekkakuski. Luulen, että kommentti liittyy jotenkin siihen, että pysäköin eilisen päivän aikana peräti kaksi kertaa Linnatuulen huoltoasemalle. Tarkennuksena, että tällä hetkellä työnkuvaani psykologian tutkimusryhmän tutkimusavustajana kuuluu paljon reissaamista.
Ruoka:Bataattiburgerit (tsekkaa resepti täältä)!!! Supernopea ja helppo tehdä pitkänkin työpäivän jälkeen. Maistui hyvältä pitkästä aikaa, ja makuelämyksen kruunasi tietysti tissutteluviinini ja laatuseura.
Väri:Fifty Shades of Grey. Maisema on tähän aikaa vuodesta aika harmaavoittoinen, mitä nyt auton ratista on tullut seurailtua suhaillessani ympäri Suomenmaata. Valkoisen harmaa aamu-usva peltojen yllä on kyllä ehdoton lempparini Fifty Shades of Grey –väriskaalasta.
Ekoajatus:Raivoveganismi buu, ja chillimpää menoa kehiin. Ei ole vain kahta ääripäätä: Olla puritistinen vegaani tai mättää lihaa lautaselleen kilokaupalla ja kulkea turkiksissa. On se harmaa alue, Fifty Shades of Grey (onpa yllättävän käyttökelpoinen leffan nimi!), jonne pääsemistä olisi mielestäni kaikista realistisinta tavoitella. Eli jokainen vähentää lihankulutustaan ja viilaa kulutustottumuksiaan hieman kestävämpään ja ympäristöystävällisempään suuntaan, et voilà = Yksilötasolla todennäköisesti kestävämpiä elämänmuutoksia ja väestötasolla suurempi kokonaisvaikutus verrattuna pienen ja fanaattisen vegeporukan piiperrykseen. Itse toki yritän omista eettisistä ja moraalisista syistä kuulua parhaani mukaan noihin piipertäjiin, mutta en voi kehuskella olevani täysin 100 % tai henkeen ja vereen vegaani. Paljastan syntisäkkini teille joskus toiste.
Biisi:Mike Diamondz – La Onda. Maaliskuun mahtavinta biisiä miettiessäni alkoi tämä kipale soida päässäni. Näiden muutamien työhön liittyvien matkustuspäivien aikana on tullut kuunneltua omat ja frendien soittolistat puhki. La Onda on hauska lattarihenkinen ja tanssittava biisi, jonka ansiosta en ole toistaiseksi nukahtanut rattiin. Ei aavistustakaan, mitä sanat tai biisin nimi tarkoittavat, ja en ehkä haluakkaan tietää. Harmillisen usein tykkäämieni lattaribiisien sanoitukset ovat aika tyhjänpäiväistä machomaista lurittelua, mutta rytmien takia niitä kuunnellaankin, ei lyriikoiden.
Mietin aluksi, saanko itse tai saatteko tekään mitään irti tästä maaliskuun lempijuttujeni listasta (ottaen myös huomioon, että maaliskuuta on kulunut huikeat kolme päivää), mutta teksti lähti paisumaan kuin pullataikina. Toivottavasti saitte joitakin uusia ideoita tai vinkkejä tai edes hieman viikonlopun viihdykettä. Alun alkaen luonnostelin postausta avantouinnista ja sen terveysvaikutuksista, mutta eilen illalla, kun tuotin suurimman osan tästä postauksesta, pääni tuntuu kummallisen pehmeältä ja olo vähän liian raukealta, joten päätin jättää tekstinpoikasen odottelemaan skarpimpaa hetkeä.
Mitkä ovat sinun tähänastisen maaliskuusi mahtihetket tai –jutut?
Ihanaa ja RENTOA viikonloppua mes amis!
Bisous, Niina
P.S. Kaivelin puhelimen ja tietokoneeni uumenista postausaiheita, joista haluan ja joista olen lupaillut teille kirjoittaa. Aion olla lupauksieni mittainen, mutta saattaa olla, että odottavan aika on pitkä, koska idealista on kilometrin mittainen. Kommenttikentässä, Facessa, missä vaan, voitte toivoa itseänne kiinnostavia postausaiheita tai hoputtaa mua, jos jokin odottamanne postaus tuntuu viipyvän.
Color:Fifty Shades of Grey. In Southern Finland, landscape at the moment is all grey.
Ecological thought: Not everyone needs to be 100 % vegan. If everyone of us diminished their meat consumption and made more sustainable choices, we could make the difference.
