Hei, täällä on hetki sitten alkanut virallinen äitiysloma, ihanaa! Ja samalla niin jännittävää ja omalla tavallaan todella haikeaa,kun tiedostaa että kohta tämä raskaus on ohi. Tästä olenkin kokenut niin paljon ristiriitaisia tunteita. Minulle raskausaika on pääosin ollut ihanaa aikaa, kun saanut kokea tämän aivan omalaatuisen kehon muutosprosessin. Toisaalta en enää millään malttaisi sitä, että näkisimme viimein oman lapsemme ja saisimme hänet syliin. Tuntuu että jo nyt rakastan häntä aivan valtavasti ja olen luonut häneen yhteyden.

Tässä hieman tiivistelmää raskausviikoista 32-37:

• Vauvan liikkeet pääosin tuntuneet päivittäin, mutta hän ei koskaan pidä mitään kauhean kovaa meteliä itsestään, vaan on todella rauhallinen. Iltaisin hän on aktiivisin, öisin saan aina nukkua aivan rauhassa.
• Autossa istuminen ja ylipäätään istuminen on tällä hetkellä kaikista epämukavinta, mieluiten olisin aina joko kylkimakuulla tai seisoen.
• Selkä on pysynyt hyvässä kunnossa tekemällä päivittäin kehonhuoltoa lempeillä venytyksillä ja jumppapallolla.
• Yöt ovat lyhentyneet unen suhteen, nukun öisin n. 2-4 tuntia. Jos olen käynyt saunassa niin nukun yöni paremmin. Tämän vuoksi olenkin alkanut käymään pari kertaa viikossa saunassa, parit pidemmät unet viikossa auttavat jaksamaan.
• Olen huomannut nyt viikoilla 36-37, etten enää kovin paljoa halua nähdä ihmisiä, vaan mielummin alan vetäytymään omiin oloihin. Varmasti myös kohonneilla koronaluvuilla on osuutta asiaan.
• Enää ei jaksa kyykkiä ja nostella tavaroita, vaan olen todella kiitollinen, jos joku tekee sen puolestani. Apua olen alkanut pyytämään enemmän, vaikka se tuntuu itselle hyvin vaikealta.
• Pissahätä on jatkuva. Tämä on asia mitä raskaudesta ei tule ikävä.
• Oma kehon muotoni on selkeästi ensimmäistä kertaa alkanut hieman ahdistamaan ja mietityttämään. Palaudunko, saanko kehoni takaisin siihen mitä se oli, mahdunko ihaniin tavallisiin vaatteisiini, häviävätkö raskausarvet?
• Synnytys myös mietityttää: koska se alkaa, kestänkö kivut, pääsenkö synnyttämään lähisairaalaan vai joudunko sulkujen takia lähtemään pidemmälle synnyttämään?

Kaiken kaikkiaan kaikki mennyt hyvin, oma jaksaminen on suht ok vielä.  Kovasti tässä kyllä jo ajatukset ovat menneet synnytykseen ja sen odotteluun. Kaikki on kotona valmiina jo vauvaa varten, nyt vain odottellaan itse H-hetkeä.

Elokuisin terveisin

-toivelapsesta