Mistä kaikki alkoi?

Hei,

Ajattelin, että tällainen päiväkirjamainen blogin pitäminen olisi itselleni parhain tapa jäsennellä ajatuksia ja samalla tallentaa tätä matkaa, joka toivottavasti päätyy raskautumiseen ja vanhemmuuteen.Kirjoittelen jatkossa varmaan aiheista pidemminkin, mutta nyt ensin haluan oksentaa tilanteemme pähkinänkuoresssa.

Eli hei vaan, olen 27-vuotias nainen ja asun avoliitossa mieheni kanssa. Aloimme varovasti kesällä haaveilemaan perheenlisäyksestä ja ehkäisyn olimmekin jättäneet pois jo aikaisemmin alkuvuonna 2020, jotta hormonaalisen ehkäisyn jälkeen keho saa rauhassa palautua. Kesällä kierto olikin jo säännöllinen ja päätimme, että nyt lapsi tulla.

Pikku hiljaa kuukausien vierähtäessä mieleeni alkoi tulemaan epäilykset, onkohan kaikki kunnossa? Minkäänlaista viitettä edes kemiallisesta ei tullut, vaikka olimme säännöllisesti olleet aktiivisia makuuhuoneen puolella. Myös luteaalivaiheeni oli koko ajan tuntunut erikoisen lyhyeltä. Mielenrauhani vuoksi päätimme mennä viime kuussa eli marraskuussa 2020 hedelmällisyys ensikäynnille hedelmällisyysklinikalle, jossa tehtiin minulle ultraäänitutkimus kiertoni ollessa päivässä 8(kp8) ja samalla myös mieheltäni otettiin näytteet. Miehelläni oli kaikki hyvin, mikä tietenkin oli helpotus.

Itselläni ei käynyt niin hyvä tuuri kuin miehelläni. Samantien paljastui, että luteaalivaiheeni on aivan liian lyhyt, vain 10-11 päivää. Tällä viikolla kävin uudestaan ultraäänitutkimuksessa kiertoni ollessa päivässä 14(kp14). Tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta kun sain tietää, että en ovuloi lainkaan. Nyt tästä kaikesta siis tuli totta, emme pysty ainakaan näiden tietojen nojalla saamaan lasta ilman apua. Hoidot alkavat ensi kuussa, ennen sitä tiedossa on esimerkiksi AMH testi, jossa selviää miten toiminnallisessa kunnossa munasarjani todellisuudessa ovat. Ajatus lapsettomaksi jäämisestä pelottaa jo etukäteen ja tuntuu että mahdolliseen testihetkeen on aivan liian pitkä aika.Täytyy nostaa hattua jokaiselle pariskunnalle, joka käy läpi samaa, mitä me käymme nyt ja tulemme käymään.

Mutta, jos joku tänne eksyy niin tervetuloa seuraamaan tätä matkaa ja vaikka kommentoimaan, jos on itse kokenut samaa tai on samassa tilanteessa minun kanssani. Lapset ovat lahja, ja toivon että vielä jokin päivä meillekin sellainen suotaisiin, edes yksi.

-toivelapsesta