Joulu lapsettomana

 

10 päivää kulunut viime kerrasta, kun tänne kirjoitin, joten ajattelin tulla päivittämään tilannetta ja ajatuksiani muutenkin joulusta.Hieman ironisesti juuri seuraavana päivänä viime postauksesta eli 8.12. sain ovulaatiotestiin kaksi vahvaa viivaa, jotka toivat paljon ristiriitaisia tuntemuksia omasta kehostani. Kehossani ei ole tarpeeksi hormooneja, jotta voisin tulla raskaaksi, mutta kuitenkin sen verran, että joka kuukausi ovulaatiotestit näyttävän plussaa. Niin hämmentävää. Joulun pyhien vuoksi ensimmäinen ovulaatioinduktio päästään aloittamaan vasta tammikuun lopulla, koska kaikki testipäivät osuvat juuri joulupyhille/uuden vuodenpäivään. Eihän näille mitään voi, täytyy vain toivoa että kierrot pysyvät säännöllisinä, jotta ensi kuussa pääsemme mieheni kanssa viimeinkin lähemmäs unelmaamme. Ja nimenomaan yhteistä unelmaamme, täytyy mainita että minulla on maailman upein mies, joka yhtä kovasti toivoo lasta. Toivon ja rukoilen niin kovasti, että ensi vuosi olisi meidän vuosi.

Joulukuu ja jouluvapaiden odotus on tuonut itselleni paljon sellaisia tunteita, mitä en ole koskaan ennen kokenut. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota juurikaan lasten leluihin tai muuhun lapsiin liittyvään. Nyt näen vauvoja ja lapsiin liittyviä asioita kaikkialla. Työkaverit keskustelevat keskenään paljon siitä, mitä meinaavat lapsien kanssa tehdä lomalla. Huomaan ajattelevani, että tekisin aivan mitä tahansa, että olisin tuossa pisteessä elämässäni. Miten ihana olisi lapsen kanssa luoda aivan uusia perinteitä ja muistoja, luoda perinteet, johon lapsi saa ajan kanssa kasvaa. Mitä pidempään olemme yrittäneet miehemme kanssa saada lasta, sitä kovemmin me kummatkin häntä toivomme ja odotamme. Tämän joulun vietämme vielä kaksin, toisistamme nauttien ja arvostaen sitä, että meillä on toisemme. Ensi vuonna olemme uuden edessä, kun hoidot alkavat, jotka toivottavasti auttavat meitä saamaan terveen yhteisen lapsen.

Paljon voimia, rukouksia ja ajatuksia kaikille niille, jotka olette samassa tilanteessa. Tämä vaatii voimia, mutta haluan uskoa hyvään ja siihen, että me kaikki ansaitsemme tämän ihanan osan elämäämme, jos vain sen haluamme.

 – toivelapsesta

Perhe Parisuhde Lapset Syvällistä

Kenelle tästä uskaltaa puhua?

 

Kenelle uskallan kertoa, että olemme yrittäneet saada lasta jo tovin? Uskallanko kenellekään? Miten ihmiset reagoivat, miten minä reagoin siihen, että kerron asiasta? En tiedä miksi, mutta tämä toive lapsesta ja tahaton lapsettomuus tuntuvat olevan sellaisia asioita, ettei niistä kuule kovin usein puhuttavan, ainakaan silloin kun aihe on ajankohtainen. Näin myös meillä, olen kuullut, miten jotkut parit ovat jopa vuosia yrittäneet, mutta kertoneet asiasta vasta, kun ovat saaneet onnellisesti lapsen. Entä jos minä haluaisin purkaa tuntojani jo nyt, ennenkuin on lasta, onko se väärin?

Työpaikalla rohkaistuin ja kerroin asiasta esimiehelle, jopa tilanteen pakottamana, koska hoitojen alkaessa joudun lähtemään töistä välillä aikaisemmin tai kesken päivän, enkä haluaisi selitellä hirveästi, jos joku päivä olenkin apeampi. Teen siis sellaista työtä, jossa ei ole etätyö mahdollisuutta, joten koin tämän kertomisen hänelle välttämättömäksi. Kerroin asiasta myös omalle tiimille, jotta he myös osaisivat suhtautua ymmärtävästi, jos yhtäkkiä alan vuosien jälkeen käyttäytyä oudosti. Jo tämä auttoi, että edes parille ihmiselle sain kertoa. Mutta kovasti haluaisin jollekin ystävällekin kertoa, mutta uskallanko? Aihe tuntuu tosi aralta ja isolta tällä hetkellä kerrottavaksi. Mietin, pitäisikö asioita alkaa avata vasta sitten, kun lääkäristä saadaan enemmän uutisia, päästään esimerkiksi ensimmäiselle hoitokierrokselle jne.

Tällä hetkellä kierrossa menossa 18.päivä, eikä ovulaatiota ole ovulaatiotestissä näkynyt. Lääkäri käski varmuudeksi tikuttaa ovulaatiotestejä 22. päivään asti ja jos siihen mennessä ei ovulaatiota näy testeissä, saa lopettaa ja sitten katsotaan, venyykö tämä kierto miten pitkäksi. Toivottavasti ei, koska mielelläni päästäisin jo itseni siitä piinasta, että pääsisin AMH testinäytteet antamaan, jotta saataisiin vastaus, mikä munasarjojen tilanne on sen suhteen.

Ajatukset ja unelmat ovat jo omalla tavallaan siirtyneet ensi vuoteen, toiveeseen siitä, jos ensi vuonna tulisi viimein se päivä, kun raskaustesti näyttäisi plussaa, ja saisimme mieheni kanssa iloita ja olla onnellisia uudesta tulevasta elämänvaiheesta.

 

-toivelapsesta

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Syvällistä