Puutarhamokista
Haluan täällä blogissani jakaa puutarhaprojektistani myös epäonnistumisia, jos sen avulla joku muu säästyisi toistamasta näitä minun puutarhamokiani. Koko tämä pihan laitto on itselle uuden opettelua, ja se aivan varmasti johtaa myös epäonnistumisiin. Mutta ei (ainakaan minun) puutarhurointini ole niin vakavaa, etteikö niistä mokistakin voisi puhua. Nytpä siis kerronkin siitä, miten auringonkukkien kanssa ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin.
Auringonkukka on sentään helppo kasvatettava
Ostin auringonkukan siemeniä jo hyvissä ajoin alkukeväästä ilman sen tarkempaa suunnitelmaa mihin kukkia tulisin istuttamaan. Jostain syystä kaupasta tarttui mukaan kääpiöauringonkukan siemeniä, mutta minä en tuota kokoluokitusta sen kummemmin noteerannut vielä tässä vaiheessa. Kylvin siemenet huhtikuun alussa maitopurkkeihin ikkunalaudalle ja olin iloinen kun siemenistä alkoi pian kasvaa vankkavarsisia ja hyvinvoivia taimia. Ainakin siis saisin jotain kasvatettua itse siemenestä asti näin ensimmäisellä yrittämällä, ajattelin.
Luulin keksineeni kukille oivan istutuspaikan
Jossain vaiheessa sain idean, että istutan korkeaksi kasvavat (!) auringonkukat keittiöpuutarhan kasvatuslaatikoiden reunalle tuomaan vähän varjoa hyötykasveille. Mietin, että auringokukat olisivat komea ”takaseinä” pihalta päin katsottuna muille kasveille. Niinpä istutuspaikaksi valikoitui perunoiden kanssa samat pari laatikkoa.
No sitten tulikin perunalle otolliset kasvuolosuhteet kelien puolesta. Ja liekö silläkin ollut jotain vaikutusta, että kasvatuslaatikossa oli tietenkin perustamisvuonna uusi ravinteikas multa ja kasvua vauhdittamaan laitettu kanankakka. Tiedä mistä lopulta johtui, mutta peruna kasvoi niin paljon korkeutta, etten tiennyt sen niin korkeaksi kasvavankaan! Olisi varmaan vaatinut jättiauringonkukkia, että ne olisivat sieltä perunan takaa minnekään näkyneet. Kääpiöauringonkukat eivät ainakaan tehneet mitään haaveilemaani takaseinää tahi suojaa. Hyvä jos saivat itse tarpeeksi valoa kasvaakseen.
Kukat uuteen paikkaan näkyville
Tämä puutarhamoka oli kuitenkin lopulta aika helppo korjata. Koska eihän niitä raasuja kukkia voinut jättää perunapuskiin näkymättömiin kukkimaan, kaivoin auringonkukan varret ylös keittiöpuutarhasta, ja istutin ne uusiin paikkoihin paremmin näkösälle. Osa kukista pääsi ihan niitä varten perustettuun penkkiin leikkimökin seinustalle. Siitä ne kyllä näkyvätkin kivasti tumman harmaata taustaa vasten. Ja osan istutin ruukkuihin terassin reunoja koristamaan. Ja täytyy sanoa, auringonkukasta on tullut tänä kesänä uusi suosikkini. Aion todellakin ensi vuonnakin niitä kasvattaa siemenestä, ja istuttaa uudestaan nimenomaan tuohon niille tekemääni penkkiin sekä ruukkuihin. Katsotaan sitten josko tulisi laitettua myös vaikka jättiläisauringonkukkia perunoille taustaksi. 😉
