Oi ihana toukokuu!

Kylläpä on tehnyt toukokuu taas taikojaan.

Ensin tuntui, ettei kevät lähde ollenkaan käyntiin. Aurinkoiset ja lämpimät kevätilmat antoivat odotuttaa itseään ja siinä samalla oma puutarhainnostuksenikin laahusti ruohonjuuritasolla. Siementen istutus ja taimien kouliminen tuntuivat olevan työn ja tuskan takan, eikä pihasuunnitelman päivitysten ideointikaan oikeen ottanut tuulta alleen.

Sitten kuun puolivälissä lähdin kuitenkin käymään Ruukissa Pohjois-Suomen puutarhamessuilla. Ja onneksi lähdin. Sieltä sain mukaani muutamien taimien lisäksi aimo annoksen puutarhaintoa! Oli kyllä piristävää käydä pitkästä aikaa tapahtumassa, missä näki toisia ihmisiä. Tapahtuma oli minusta pienuudestaan huolimatta mukava ja oikein hyvin järjestetty. Ensi keväänä voisin mennä paikalle isomman ostoskassin kanssa.

Ja tulivathan ne ihanat odotetut kevätkelitkin sitten ja sen myötä kevääseen herännyt luonto. Kyllä se kevään vaalea vihreä ja yhtäkkinen puhkeava vehreys vain piristää joka vuosi uudestaan. On ollut ihanaa seurata, miten viime vuonna istuttamani helmililjat, narsissit ja tulppaanit ovat nousseet kukkimaan ja tuomaan sitä kauan kaivattua väriä pihaan. Syksylle täytyy laittaa itselle muistutus, että lisää sipuleita mahtuu vielä puiden alle.

Nyt taas eletään sitä aikaa kun tuntuu etteivät tunnit riitä vuorokaudessa kaikkeen, mitä haluaisi pihalla touhuta. Suunnitelmia uuden eteen on taas enemmän kuin yhdessä kesässä ehtii toteuttaa. Saa nähdä mitä valitaan toteutettavaksi ja mihin rahkeet riittää. Onneksi illat ovat viime päivinä olleet lämpimiä. Lasten nukkumaanmenon jälkeen on ihana ottaa omaa aikaa ja touhuilla pihalla.

Potagerin siistimisen olen jo aloittanut, tarkoitus on tehdä siitä selkeämmin oma alueensa. Ehkä reunustaa jonkinlaisella aidalla ja kattaa kasvulaatikoiden ympäriltä maa-alue jollain muulla kuin ruoholla.

Kukkapenkissä olisi vielä tilaa muutamalle uudelle perennalle, pitäisi vain keksiä mitä siihen haluaisi. Myös pihan reunoille haluaisin uusia istutuksia, ehkä puita tai pensaita jotta niistä joskus kasvaisi näkösuojaa. Havukasvit kiinnostaisivat, jotta pihan talvinäkymä olisi eläväisempi. Myös jonkinlaista pergola olen miettinyt, ja kaariporttia jossa kiipeilisi köynnösruusu ja – onhan näitä ideoita.

Niin ne ajatukseni muuttuivat sadepilven harmaista auringon keltaamiin kirkkaan keväänvihreisiin.
Ihanaa, koko kukkiva ihana kesä vielä edessä!