Puutarhasuunnitelma apuna pihan muokkauksessa

Pihan muokkaustöitä on helppo alkaa tehdä, kun on olemassa ohjenuora mitä seurata, eli puutarhasuunnitelma. Koska halusin itse opetella puutarhan hoitoa alusta asti, päätin tehdä myös pihamme puutarhasuunnitelman itse. Kävi miten kävi, voin sitten syyttää, tai kiittää, vain itseäni.

Kun me muutimme nykyiseen kotiimme viime vuoden marraskuun alussa, tässä pihassa oli ainoastaan ylikasvanutta ruohoa, yksi koivu ja hiekkalaatikko. Vaikka olisikin ollut ihana muuttaa sellaiseen pihaan, missä on jo varttuneita ja hedelmiä tuottavia puita, näkösuojaa, tuuheutta ja vehreyttä, on tämäkin tilanne mieluinen, koska nyt pääsemme itse toteuttamaan omia haaveita, eikä niiden edestä tarvitse raivata mitään pois. Toki sitä tilannetta, missä meidän istuttamat puut, pensaat ja kukat kasvavat tuuheina, ja piha on vehreä keidas, pitää jokunen kesä odotella.

Lähtötilanteen kartoitus

Aloitimme pihan suunnittelun kartoittamalla, mitä siellä jo ennestään oli. Kuten mainittu, tehtävä oli helppo koska pihassa ei kasvanut paljoakaan. Puutarhasuunnitelman pohjaksi otin Oulun kaupungin karttapalvelun kantakartasta kuvan oman pihan ääriviivoista ja kiinteistä rakennuksista. Sitten lähdin ihan mittanauhan kanssa kulkemaan aidan vieriä ja merkkaamaan ylös pihamme ympärysmitat. Kun mitat olivat tiedossa, piirsin pihan ääriviivat 1 cm x 1 cm ruutupaperille, jossa sentti vastasi todellisuuden metriä. Näin oli helpompi hahmottaa pihan mittakaavaa. Sen jälkeen olikin aika alkaa hahmotella mitä tarpeita meillä on ja mitä pihaan haluamme.

Koko perheen piha

Vaikka itse voisinkin ottaa koko pihan täyteen erilaisia puita ja pensaita ja kukkapenkkejä, tässä vaiheessa täytyy ajatella järjellä ja huomioida kaikki perheemme pihan käyttäjät mukaan suunnitelmaan. Kahden pienen lapsen kanssa uskon lähivuosien tarpeen olevan tilassa leikkiä ja pelata pihallamme. Niinpä suunnittelin istutukset pihan reunoille. Siinä tulee samalla raamit pihan kasvustolle ja näkösuojat saavat alkaa heti kasvamaan. Kunhan pihan käyttäjien tarpeet ajan kanssa muuttuvat, voin myös lisäillä istutusalueita ja vähentää ruohokenttää entisestään.

Minulle oli tärkeää saada pihaamme hedelmäpuita. Tähän oli useampikin syy: haluan poimia oman pihan puista syötävää satoa ja samalla näyttää lapsille, mistä nämä hedelmät tulevat. Hedelmäpuut eivät myöskään kasva aivan älyttömän korkeiksi, vaan ne enemmänkin tuovat matalaa tunnelmaa ja korkeiden puiden ja matalampien pensaiden kanssa yhdessä luovat kerroksellisuutta pihaan. Haaveissani on myös joku päivä virittää riippukeinu hedelmäpuusta toiseen ja nauttia lukuhetkistä puiden varjossa.

Myös kukkapenkin halusin saada johonkin päin pihaa. Aiemmin olin sitä mieltä, että pelkillä ruukkuistutuksillakin pärjää vallan hyvin, mutta koska uusi pihamme on aika reilun kokoinen,tuntui että pelkät kukkaruukut eivät tähän pihaan riitä kukkaloistoksi. Yhteen versioon pihasuunnitelmapiirroksia tein todella reilun kokoisen kukkapenkkihahmotelman. Se oli kokoluokkaa 6 m x 2 m. Paperilla se näytti ihan kivan kokoiselta. Kuitenkin kun aloin hahmottelemaan penkkiä nurmikolle, alkoikin se tuntumaan turhan isolta elämäni ensimmäiseksi kukkapenkiksi. Pienensin siis kukkapenkin kokoa ihan reilustikin, ja lopulta tein siitä noin 2m x 1m kokoisen. Siihenkin mahtuu kuitenkin kolmeen riviin useampi kukka, joten sillä pääsee kyllä aivan hyvin alkuun.

Lasten touhuille suunnittelimme (vanhan) hiekkalaatikon lisäksi paikan leikkimökille. Myös pihakeinu on suunnitelman piirtämisen jälkeen löytänyt tiensä pihallemme. Ne eivät mitään pieniä asioita olekaan, vaan vievät pihasta reilun palasen. Näin ne lasten touhut vievät suuren osan pihasta, ja puutarhalleni jääkin vähemmän tilaa. :)  Mutta ehkä tulevaisuudessa kun leikkimökille ei ole enää leikkijöitä, voin sen paikalle rakentaa kasvihuoneen tai pergolan. Nyt kuitenkin lapset saakoon reilun palasen pihasta omiin touhuihinsa.

Myös keittöpuutarha oli toiveissamme. Vanhalla pihalla meillä oli muutama viljelylaatikko, ja sieltä saimme hyviä kokemuksia muun muassa perunan ja herneen viljelystä. Tälle pihalle ajattelimme laajentaa viljeyksiä ja laittaa muutaman laatikon lisää. Tässäkin ajatuksena on, että lapset saavat nähdä, mistä ruokaa tulee ja poimia pensasmustikoita suoraan suuhun. Minä toki voisin ottaa suuren aidatun viljelylaatikkoalueen, jonne kuljettaisiin pienestä portista kukkakaaren alta, ja jonka reunoilla olisi kukkapenkkejä ja viiniköynnöstelineitä ja… ;)

Suunnitelmasta käytäntöön

Sitten kun puutarhasuunnitelmani oli piirretty pari kolme kertaa paperille, oli aika valita vaihtoehdoista voittaja ja alkaa panna suunnitelmaa käytäntöön. Hedelmäpuiden istutuspaikat (1) suojaisalla seinustalla olivat kaikkein selkeimmät, joten aloitimme niistä. Mielestäni kaikkein hankalinta puutarhasuunnitelmaa piirtäessä oli yrittää hahmottaa, kuinka suureksi puut tulevat ajan kanssa kasvamaan. Arvioitu korkeus kyllä ilmoitetaan puutarhojen puiden esittelyissä, mutta leveyttä ei niinkään. Täytyy vain uskoa että istutusväliohjeet antavat parasta osviittaa siitä, kuinka laajalle puun oksat tulevat täysikasvuisena levittäytymään. (Hedelmäpuiden takaa yliruksittu hopeapaju jäi laittamatta, koska nurkkaus olisi sille todennäköisesti aivan liian pieni paikka kasvaa.) Pihan takanurkkaan (2) istutimme isomman puun tuomaan pihaan raameja ja antamaan näkösuojaa.

Kukkapenkki (3) tosiaan pieneni alun kaavailuista reilusti, kun aloin miettimään myös kustannuksia reunakivien ostosta, perennojen hankinnasta ja kaikesta siitä mullan tarpeesta, mitä istutukset jo tässä vaiheessa olivat vetäneet. Ajattelin, että pystyn kyllä myöhemmin laajentamaan, jos tuntuu, että homma sujuu ja haluan lisää kukkia tai kukkapenkkejä. Kukkapenkin paikka valikoitui aurinkoiselle ja lämpimälle aidanseinustalle terassin läheisyyteen, josta kukkaloistoa on helppo ihastella.

Ainoa isoksi kasvanut kasvi pihassamme oli tietenkin siellä jo ollut koivu. Koivun alle halusin jotain matalaa, joten sinne suunnittelin kukkaniittyalueen (4). Keittiöpuutarha (5) oli alun perin ajateltu tulevan mahdollisimman lähelle taloa, jotta sieltä olisi nopea hakea tarvittavia aineksia ruoanlaitoon. Kun mallailimme laatikoita suunnitelman mukaan, jokin siinä paikassa vain ei tuntunut oikealta. Pihamme ei kuitenkaan ole mikään järisyttävän suuri, eli kyllä niitä yrttejä kauempaakin jaksaa noutaa. Niinpä päädyimme siirtämään viljelytaalikkoalueen lähemmäs taka-aitaa. Näin sen taakse ei jäisi hukkatilaa, vaan enemmän tilaa jäisi pihan etuosaan lähelle taloa.

Siirtyneen keittiöpuutarhan ”alle jääneet” vadelmapensaat siirtyivät lämpimään aidan nurkkaukseen (6), josta sitten syreeni (7) joutui muuttamaan aiemmin havupuille suunnitellulle paikalle. Havupuita ei tällä hetkellä ole istutettu ollenkaan, kun leikkimökin kulmallekin suunniteltu hopeakuusi jäi laittamatta. Tätä tulee ehkä talvella kaduttua, mutta onpahan sitten pakkasen ja lumen keskellä jotain tekemistä kun miettii, minne ensi kesänä voisi havupuita istuttaa.

Yksi suunniteltu osa pihasta vielä puuttuu portin pielestä (?). Mietin, josko siihen laittaisi vielä tälle kesälle jonkin pensaan, vai katselenko sen toteutusta vasta ensi kesänä. Tällä hetkellä piha tuntuu kuitenkin jo kokeneen suuren muutoksen lähtötilanteesta, ja olemme todella tyytyväisiä siihen, mitä olemme saaneet vajaassa parissa kuukaudessa aikaan. Nyt onkin kiva nauttia pihasta ja keskittyä sen hoitamiseen, sen sijaan, että joka päivä pitäisi huhkia istuttamassa ja rakentamassa jotain.

Keskitymme siis nyt juhannuksen viettoon, kuinkas muuten kuin grillaamalla ja nauttimalla herkkuruokia terassilla ystävien kanssa. Hyvää juhannusta!