Ladataan...

Toteutin tänään vahingossa yhden arjen unelmistani, tajuamatta edes etukäteen, mistä olin unelmoinut. Ostin jäsenyyden liikuntakeskukseen, jossa on salin lisäksi myös ryhmäliikunnat. Joitakin viikkoja sitten täytin kauppareissulla Prismassa arvontalomakkeen, jossa toki kysyttiin myös yhteystiedot ja olisinko kiinnostunut kokeilemaan kyseistä liikuntakeskusta. Hiukan vastahakoisesti (kukapa nyt kesken päikkärien olisi hyvällä tuulella...) lupauduin sitten viime viikolla puhelimessa vierailukäynnille, mutta esittely olikin niin perusteellinen ja tilat vaikuttivat tarpeeksi suurilta ja monipuolisilta omaan makuuni, että innostuin! Alkuun minua ei mietityttänyt enää niinkään, tulisinko käyttäneeksi salia, vaan jouduin ajattelemaan niinkin arkista asiaa kuin rahaa. Tunnetusti rahahan ei kasva puussa ja säästöjä olisi mukavaa kerryttää enemmänkin. Mutta sitten ajattelin, että ei terveyttä, vireyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia voi mitata rahassa. Alkuun sovin maksavani vain kuukauden kerrallaan, sillä en tiedä, missä vaikutan vuodenvaihteen jälkeen. Mikäli työkuviot ovat suhteellisen selvät, voin ottaa myös pitempiaikaisen jäsenyyden, jolloin hinta tipahtaa alas jopa 15 euroa :)

Mistä sitten tiesin, että toteutin vahingossa unelmani? Vaikka salilla oleminen jännitti ja jännittää, sillä en varmaankaan löydä ensi reenissä aivan kaikkia laitteita, joihin olen tottunut, minut valtasi outo innostus. Voiko olla mahdollista, että salille ei olekaan enää kahdeksan kilometrin matkaa, joka vaatii ensin 15 minuutin kävelyn, bussin odottelun, bussilla köröttelyn ja vielä perillä 5 minuutin kävelyn salille, vaan nyt voin laittaa kamppeet kasaan, kävellä reilut 5 minuuttia ja olla perillä salilla. Enää ei mene salireissuun kolmea tuntia, vaan selviän kenties kahdella! Huikeaa! Lisäksi pääsen vihdoin kokeilemaan kaiken maailman bodypumpit, -compatit ynnä muut ryhmäliikunnat, joista kaverit säännöllisin väliajoin hehkuttavat. Liekö itsekin niistä innostuisin. 

Parasta uudessa salissa ovat myös aukioloajat. Enää ei tarvitse olla liikkumatta työlauantaisin, kun sali on silloinkin auki iltayhteentoista! Harkitsin tässä myös jo aamusalia ennen iltavuoron alkua, mutta mahtaako onnistua, sen näkee sitten, syksyn ja talven mittaan :)

Seuraavaksi voisin kehitellä jonkun täysin uuden liikuntatavoitteen ja asettaa myös tavoiteajan. Liikunta on ihanaa, en kyllä anna tätä intoa enää mistään hinnasta pois!

Ladataan...

Olen pitkään ollut samassa painossa, välillä joitakin kiloja painavampikin. Heinäkuussa aloitin säännöllisemmän urheiluelämän kuin koskaan ennen. Lisäksi rutinoiduin FODMAP-dieettini kanssa ja tuumasin ravintoa myös ravitsemusterapeutilla. Viime viikkoina olen nostanut painoja salilla; vatsa-reidet-peppu-reenini on näköjään tehonnut. Tänään sain kuitenkin suurimman palkinnon tähän mennessä! Koska en omista omaa vaakaa, punnitsen itseni aina salille mennessä reenivaatteissa. Tänä päivänä vaaka näytti -2 kiloa ja olen niin ylpeä saavutuksestani!! Luulin, ettei paino liikkuisi yhtään mihinkään, mutta olin väärässä. 

Eipä tarvitse hakea lisämotivaatiota salille ;) 

Ladataan...

Minulla on työ, jossa vapaapäivät voivat olla viikonloppuna, arkipäivänä ja sunnuntaina tai, niinkuin tällä viikolla, kahtena arkipäivänä peräkkäin. Arkivapaat ovat omalla tavallaan loistavia, koska silloin ehtii tehdä asioita enemmän kuin viikonloppuna. Tai sellainen tunne minulla ainakin on.

Tällä kertaa päätin käyttää vapaapäiväni lepäämisen ja kotihommien sijaan menemiseen. Eilen torstaina heräsin itsekseni vartin yli kahdeksan ja ihmettelin vireää olotilaani, sillä yleensä nukun pitkään jos se minulle sallitaan. Aamupalan ja asioiden hoitamisen jälkeen lähdin salille ja päätin nostaa kyykyssä painoja. Reeni kulki ja mieli oli korkealla. Suihkun ja ruoan jälkeen kaverini pyysi minua mukaansa Kodin Ykköseen sisustusostoksille. Vaikka mitään ei tarttunutkaan mukaan, sain kuitenkin uusia ideoita kotini sisustamiseen. Sitten olikin aika tavata toista ystävääni kahvittelun merkeissä. Joitakin kuukausia sitten Tampereelle avattu Fazer Cafe on ihanan tunnelmallinen ja kotoisa kahvila. Puheissa pyörivät niin työasiat kuin miehetkin. Fazer Cafe olisi esimerkiksi täydellinen treffipaikka pimeisiin syysiltoihin ;) Ennen kotiinpaluuta kävin ostamassa kummipojalleni 1-vuotissynttärilahjan. Loppuilta kului telkkarin edessä ja seuraavan viikon ruokahuoltoa suunnitellessa. 

Tänä aamuna olin harvinaisen aikainen ja ennen yhdeksää jo ystäväni ovella kolkuttelemassa. Ovella olivat vastassa myös kummipoikani ja hänen vajaat kolmevuotias isoveljensä. On ollut huikeaa seurata veljeksien kasvua vierestä. Ensin vain nukuttiin ja syötiin, sitten vähän kontattiin, seistiin ja lopulta käveltiin. Äänneltiin, opeteltiin yksittäisiä sanoja, sitten kahden sanan lauseita ja lopulta kokonaisia tarinoita. Minua vierastettiin ensin tunti, sitten puoli tuntia ja nyt ehkä 5 minuuttia. Tänäänkin kului vain joitakin minuutteja, kun kuului isoon ääneen: "TÄTIIIIIII tuu kattoon!" On mieletön tunne, kun oma kummipoika istuu lattian rajassa kädet ojossa pyytäen syliin. Siinä hetkessä ei tarvitse ajatella työpaikkaa, reeniä, omaa kroppaa tai parisuhde(suhteettomuus)kiemuroita. Voi olla vain turvallinen aikuinen, joka ottaa syliin ja paijaa. Antaa läheisyyttä ja lämpöä. Toisaalta, saa sitä myös itse.

Poikien alkaessa päiväunille, lähdin Prismaan kilometrin mittaisen kauppalappuni kanssa. Tällä kertaa päätin, ettei työputken aikana tarvitse stressata siitä, etten keksi mitä ruokaa laittaisin. Viime aikoina ruoanlaitto on ollut niin pakkopullaa, että olen elänyt monta työpäivää voileivällä tai munakkaalla. Valmisruoat kun ei tule kysymykseen rajoittuneen ruokavalioni vuoksi.

Kotiin päästyäni olin niin poikki, että tämänkin lapsosen piti päästä päiväunille. Torkutin, torkutin, kunnes soiva puhelin pelasti minut myöhästymästä välipalalta ja Reggaeton-tunnilta. Totesin, ettei ehkä rankan reisireenin jäljiltä kannata heti mennä tuhoamaan reisiään lisäksi tanssitunnille. Se fiilis kuitenkin tunnin jälkeen! 

Viikon vapaapäivät kruunasivat kuitenkin uusi kokeilu lohipasta ja Vain elämää. Siinä on ohjelma, joka saa aikaan kyyneleet, vaikka itse ohjelmassa ei itkettäisikään. Taitavia laulajia ja esiintyjiä. 

Koska nämä vapaapäivät olivat kuin unelmaa, haluan lopuksi liittää tähän Tommy Tabermannin runon.

 

Onnellinen on se ihminen, joka osaa nauttia pienistä asioista,

arkipäiväisistä tapahtumista

auringonpaisteesta, linnuista langoilla,

aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,

aamun lehdestä postilaatikossa,

vastaantulevasta ystävästä -

Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja

menemällä niiden ohitse.

Pages