Minulla on työ, jossa vapaapäivät voivat olla viikonloppuna, arkipäivänä ja sunnuntaina tai, niinkuin tällä viikolla, kahtena arkipäivänä peräkkäin. Arkivapaat ovat omalla tavallaan loistavia, koska silloin ehtii tehdä asioita enemmän kuin viikonloppuna. Tai sellainen tunne minulla ainakin on.

Tällä kertaa päätin käyttää vapaapäiväni lepäämisen ja kotihommien sijaan menemiseen. Eilen torstaina heräsin itsekseni vartin yli kahdeksan ja ihmettelin vireää olotilaani, sillä yleensä nukun pitkään jos se minulle sallitaan. Aamupalan ja asioiden hoitamisen jälkeen lähdin salille ja päätin nostaa kyykyssä painoja. Reeni kulki ja mieli oli korkealla. Suihkun ja ruoan jälkeen kaverini pyysi minua mukaansa Kodin Ykköseen sisustusostoksille. Vaikka mitään ei tarttunutkaan mukaan, sain kuitenkin uusia ideoita kotini sisustamiseen. Sitten olikin aika tavata toista ystävääni kahvittelun merkeissä. Joitakin kuukausia sitten Tampereelle avattu Fazer Cafe on ihanan tunnelmallinen ja kotoisa kahvila. Puheissa pyörivät niin työasiat kuin miehetkin. Fazer Cafe olisi esimerkiksi täydellinen treffipaikka pimeisiin syysiltoihin 😉 Ennen kotiinpaluuta kävin ostamassa kummipojalleni 1-vuotissynttärilahjan. Loppuilta kului telkkarin edessä ja seuraavan viikon ruokahuoltoa suunnitellessa. 

Tänä aamuna olin harvinaisen aikainen ja ennen yhdeksää jo ystäväni ovella kolkuttelemassa. Ovella olivat vastassa myös kummipoikani ja hänen vajaat kolmevuotias isoveljensä. On ollut huikeaa seurata veljeksien kasvua vierestä. Ensin vain nukuttiin ja syötiin, sitten vähän kontattiin, seistiin ja lopulta käveltiin. Äänneltiin, opeteltiin yksittäisiä sanoja, sitten kahden sanan lauseita ja lopulta kokonaisia tarinoita. Minua vierastettiin ensin tunti, sitten puoli tuntia ja nyt ehkä 5 minuuttia. Tänäänkin kului vain joitakin minuutteja, kun kuului isoon ääneen: ”TÄTIIIIIII tuu kattoon!” On mieletön tunne, kun oma kummipoika istuu lattian rajassa kädet ojossa pyytäen syliin. Siinä hetkessä ei tarvitse ajatella työpaikkaa, reeniä, omaa kroppaa tai parisuhde(suhteettomuus)kiemuroita. Voi olla vain turvallinen aikuinen, joka ottaa syliin ja paijaa. Antaa läheisyyttä ja lämpöä. Toisaalta, saa sitä myös itse.

Poikien alkaessa päiväunille, lähdin Prismaan kilometrin mittaisen kauppalappuni kanssa. Tällä kertaa päätin, ettei työputken aikana tarvitse stressata siitä, etten keksi mitä ruokaa laittaisin. Viime aikoina ruoanlaitto on ollut niin pakkopullaa, että olen elänyt monta työpäivää voileivällä tai munakkaalla. Valmisruoat kun ei tule kysymykseen rajoittuneen ruokavalioni vuoksi.

Kotiin päästyäni olin niin poikki, että tämänkin lapsosen piti päästä päiväunille. Torkutin, torkutin, kunnes soiva puhelin pelasti minut myöhästymästä välipalalta ja Reggaeton-tunnilta. Totesin, ettei ehkä rankan reisireenin jäljiltä kannata heti mennä tuhoamaan reisiään lisäksi tanssitunnille. Se fiilis kuitenkin tunnin jälkeen! 

Viikon vapaapäivät kruunasivat kuitenkin uusi kokeilu lohipasta ja Vain elämää. Siinä on ohjelma, joka saa aikaan kyyneleet, vaikka itse ohjelmassa ei itkettäisikään. Taitavia laulajia ja esiintyjiä. 

Koska nämä vapaapäivät olivat kuin unelmaa, haluan lopuksi liittää tähän Tommy Tabermannin runon.

Onnellinen on se ihminen, joka osaa nauttia pienistä asioista,

arkipäiväisistä tapahtumista

auringonpaisteesta, linnuista langoilla,

aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,

aamun lehdestä postilaatikossa,

vastaantulevasta ystävästä –

Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja

menemällä niiden ohitse.