Risteilystä
Onpa viikko vierähtänyt nopeasti, mutta en ihmettele. Laivareissun jälkeen kun ei päästy heti kuittaamaan univelkoja, niin koko viikko meni melkein nukkuessa, syödessä, töissä käydessä ja edellisten toistossa. Mutta aloitetaanpa alusta.
Päästyäni Turkuun kokoonnuimme kaikki neljä tyttöä syömään perinteiden mukaan Kotipizzaan. Kotipizzasta saa nykyään myös pitsan gluteenittomana, joten minäkin sain mahani täyteen. Kiirehdimme sitten Zaraan, jonka kiersimme melko laihoin tuloksin; minä ainoana ostin hajuveden, ne kun ovat älyttömän edullisia ja pienen kokonsa vuoksi eivät ehdi kyllästyttämään! Ruokakaupasta haimme eväitä, minun oli pakko ottaa rajoittuneen ruokavalioni vuoksi syömistä laivalle: mm. purkkitonnikalaa, kirsikkatomaatteja, riisikakkuja ja mustikkakeittoa. Sitten koittikin ”vanhusten” kahvihetki, jäätelönhimon takia hesessä. Ja ah autuus, tällä kertaa menimme bussilla satamaan!
Terminaalissa alkoi tietenkin heti kyttäys muista matkaajista. Näköpiirissä oli vain muutama kivannäköinen jätkäporukka ja…entinen säätö uuden tyttöystävänsä kanssa. Millä tuurilla! Oli sille kyllä syynsäkin, miksi se on entinen. Laivaan päästyämme aloitimme valmistautumisen iltaa varten; nesteytys aloitettiin myös heti taxfreen avauduttua. Soitimme parasta Spotify-listaa ja pidimme hyttimme ovea auki, ja saimmekin ensimmäisen vieraan: naapurihytin kalsariasuisen miehen. Emme täysin ymmärtäneet hänen juttujaan, joten aloimme pelata ”en ole koskaan” -juomapeliä. Kalsariasuinen mies houkutteli hyttiimme kuitenkin uuden vierailijan, tällä kertaa naapurihytin vastapäisestä hytistä. Hän kertoi myös kaveristaan, joka on siisteyden perikuva ja Super Mario -fani. Ette usko, mutta tämä mieskaksikko oli tietenkin kotoisin Tampereelta!! Ei pääse kotikuvioita karkuun ei 😀
Muutaman tunnin höpötysten ja uusien lempinimiemme (=suppee, iisakki, sinkku-kinkku, ??) jälkeen päätimme lähteä porukalla katsomaan laivan baarin menoa. Ei ollut kovin vilkasta, joten menimme ulos katsomaan tähtitaivasta ja siitä takaisin hyttiin. Tätä kahden kerroksen väliä kuljimme yön aikana ainakin sata kertaa, siltä se tuntui. Pilkku tuli aivan liian aikaisin eikä sinkku-kinkun skumppapulloa nähty tällä kertaa tanssilattialla, kuten edellisenä vuonna. Koska toinen tamperelaisista miehistä oli kovinkin kiinnostava, päätin nukkua hänen vieressään seuraavan yön, tai no siis, aamun. Kävimme vielä katsomassa auringonnousun ja kömmimme nukkumaan kolmeksi tunniksi. Mieskaksikko kun halusi lähteä aamupalalle, minä siirryin sitten omaan hyttiini ja omaan petiini. Myös eksynyt jäsenemme oli päässyt takaisin kotihyttiin, vaikka meno vaikutti kahden ja kolmen välillä muulta. Puheluita kertyi ainakin 6, suuntanumeron ansiosta ei kuitenkaan Ruotsin puolelle, josta viime vuonna saimme poliisiuhkauksen jos emme lopeta soittelua 😀
Sunnuntaipäivä kului leppoisissa merkeissä taxfreessä kuljeskellen ja laivan kannella aurinkoa ottaen. En ollut koskaan ollut kesäaikaan laivalla ja tässäpä olikin sitä jotain! Muistona mm. randomin miehen puremajäljet olkapäässä (???????) ja kovinkin kiinnostavan miehen tupakan jättämä arpi vasemmassa polvessa. Laivan päästyä satamaan kovinkin kiinnostava mies pyysi minua yökylään seuraavaksi yöksi Tampereelle. En yleensä pidä ex tempore -jutuista enkä siis tee niitä koskaan. Tässä päätin tehdä kuitenkin poikkeuksen. Hullun väsyneenä junamatkan jälkeen kävin viemässä matkalaukun kotiin, keräsin 10 minuutissa tavarat yökylää ja seuraavaa työpäivää varten ja lähdin yökylään. Ei ehkä parhain veto lähteä lisäämään univelkoja työviikon painaessa päälle. Siksi täällä on siis nukuttu, syöty, oltu töissä ja toistettu edellisiä. Vasta tänään on ollut tarpeeksi levännyt olo.
Risteily oli siis aivan huikea, kiitos taas tytöt ja eiköhän mennä puolen vuoden päästä taas uudelleen!
Ps. Kahden menoviikonlopun jälkeen oli outoa huomata, kuinka hinku päästä sunnuntaisalille esti lauantain baariin menon. Onko tää merkki aikuistumisesta tai empatiasta itseään kohtaan? Täydellistä oli kuitenkin herätä tänä aamuna hyvin levänneenä ja lähteä salille <3