Unesta

Melkein jokaisena arkiaamuna herätessäni lupaan itselleni, että tänä iltana menen aikaisin nukkumaan. Tämä koskee erityisesti niitä päiviä, jolloin menen aamuvuoroon ja herätys on puoli seitsemän maissa. Tässä tapauksessa aikainen nukkumaanmeno tarkoittaa kello 22-22.30. Aivan liian harvoin saan kuitenkaan lupausta toteutettua, ellen ole aivan todella todella väsynyt (niin kuin tänään). 

Miksi unesta sitten tinkii, vaikka tietää sen olevan hyvinvoinnin, ajattelemisen ja toimimisen perusta? Itselläni illat usein vain venyvät esimerkiksi Gossip Girliä katsoessa, kalenteria päivittäessä tai nyt, blogia kirjoittaessa. En aina oikein edes tiedä, mihin aika kuluu. Iltavuorojen jälkeen peli on selvä; kun pääsen yhdeksältä kotiin, vaihdan vaatteet, saatan lepuuttaa jäseniä 5 minuuttia sängyssä maaten ja Whatsapp-viesteihin vastaillen ja sitten vasta alkaa iltapalalle. Koska iltapalaa on tylsää syödä yksin, laitan usein jonkun sarjan pyörimään tabletilta. Kymmeneltä saatan aloittaa muut iltatoimet, puoli yksitoista tulen petiin ja yhdentoista jälkeen olen lukenut ne kaikki 10 blogia, joita seuraan aktiivisesti. Monesti ”aikataulutus” laahaa vielä puoli tuntia jäljessä. Sitä paitsi iltavuoron jälkeen on lähes aina niin yliaktiivinen olo, ettei nukkumaan tee mieli mennä heti, vaikka seuraavana päivänä olisikin aamuvuoro.

Kun edellistä jatkaa koko viikon vuorosta toiseen hyppien, on viikonloppuisin kertynyt usein melkoinen univelka. Tietysti riippuu myös muista menoista, onko iltavuoron aamuna ehtinyt nukkua pitkään. Viime aikoina olen joutunut varailemaan mm. lääkärin, hoitajan ja ravitsemusterapeutin aikoja aamulle, joten nukkumismahdollisuudet ovat olleet vähäisiä. Viikonloppuisin saatankin posottaa unta 10-12 tuntia aivan helposti. Pitkien yöunien jälkeen olo tosin on vähän tukkoinen ja jäykkä. Jos olen oikein väsynyt, menee päiväuniakin helposti vielä muutama tunti päälle ja yöllä nukutaan taas melkein kellon ympäri. Minulla ei koskaan ole ollut ongelmaa nukahtamisessa tai heräilyssä, vaan pikemminkin siinä, että nukun liikaa. 

Miten hyvät ja riittävät yöunet pitkin viikkoa muuttavat elämää? Toisinaan kun saan hyvän nukkumisrytmin käyntiin työviikolle, on herääminen aamulla helppoa. Silmät pysyvät heti auki ja joskus aukeavat itsestään jo herätysvalon ensimmäisiin himmeisiinkin valoihin ennenkuin kello pärähtää soimaan. Aamupalaa tekee mieli ja kotoa voi lähteä hymyssä suin. Työpäivä kuluu paremmalla fiiliksellä ja vielä jaksaa ruokatankkauksen jälkeen mennä salillekin. Levännyt olo vaikuttaa suuresti reenin onnistumiseen ja raskauden tunteeseen. Mitä levänneempi olo, sitä kevyemmin sama reeni kulkee. Hyvät yöunet auttavat lisäksi ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa pärjäämiseen. Mitä säännöllisemmin viikolla on nukuttu, vastapainoisesti liikuttu ja tarkemmin syöty, sitä parempi olo vatsassa ja koko kehossa on.

Seuraava arjen unelma minulla onkin saada selville, mikä on se tuntimäärä unta, jolla toimin, ajattelen ja urheilen parhaiten. Miten överiksi voi laittaa viikonlopun unirytmin ja mikä tuntimäärä on jo liikaa unta? Milloin on paras aika ottaa päiväunet ja kuinka kauan ne saavat maksimissaan kestää, ettei loppupäivää tarvitse kärvistellä aivan unenpöpperöisessä tilassa? Se tunne on kuitenkin parasta maailmassa, kun sinulla ei ole oikeasti mitään tärkeää tekemistä ja voit vain vaipua päiväunille, kun siltä alkaa tuntua.

Koska lupasin itselleni aamulla, että tänään menen aikaisin nukkumaan, menen nyt pesemään hampaita. Josko kerrankin saisin reilut 8 tunnin unet!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *