Millainen oli minun lukiokokemukseni?
Lukion alku oli tosi iso muutos. Koen, että lukiossa kasvaa todella paljon henkisesti verrattuna yläasteeseen. Yläasteella pystyi ottamaan vielä suht rennosti, mutta lukioon astellessa sitä tajusi: ”Tää on nyt kokonaan mun vastuulla.”
Itse aloitin lukion vuonna 2017. Sen aloittaminen jännitti aivan kauheasti. Kun on viettänyt kolme vuotta tiettyjen henkilöiden kanssa, tuntuu pelottavalta ajatukselta joutua satojen tuntemattomien ihmisten keskelle. Minulla kävi onneksi tuuri, sillä muutamia ystäviäni vanhoista kouluista tuli samaan lukioon. Ihan yksin ei sentään tarvinnut olla!
Vähän sen jälkeen kun lukio alkoi, nousivat stressitasoni aivan kattoon. Se vaikutti terveydentilaani aika vahvasti ja jouduin olla paljon koulusta pois, joka stressasi vielä enemmän. Loppujen lopuksi tämä johti masennukseen. Huomasin tämän vaikuttavan vahvasti myös sosiaalisiin suhteisiini, sillä jo valmiiksi ujo persoonani ei nauttinut uusien ihmisten seurasta kun vielä lisäsi päälle kannullisen ahdistusta. Huoh.
Tukena pysyivät onneksi vanhat ja rakkaat ystävät. Lukion ensimmäinen vuosi ei siis ollut niin positiivinen kokemus mitä olin odottanut. Kevään tullessa oloni parani huomattavasti ja pian jo alkoikin lukion odotettu toinen vuosi. Silloin päässä pyöri vain yksi asia. Wanhat. Yksi lukion parhaista kokemuksista. Sain viettää ihanan päivän ja treenit yhdessä parhaiden ystävieni kanssa. Innostuksissani ei edes ruoka maistunut, kun maha oli ihan sekaisin jännityksestä. Ihana prinsessapäivä oli juuri sellainen mistä olin unelmoinutkin. Siksi sydämeni meneekin tällä hetkellä niille, joiden wanhoja (+muita koulutapahtumia) on siirretty tai peruttu maailmantilanteen vuoksi.
Lukion viimeinen vuosi.
Lukion ensimmäisestä vuodesta oli jäänyt käteen paljon epävarmuutta ja jopa itseinhoa. Tuntui, että jokainen, joka edes katsoi minua kohti tuomitsi ja kaikki kritiikit menivät liian syvälle ihon alle. Onneksi epävarmuudesta päästiin osittain eroon ennen kolmannen vuoden alkua. Lisää mukavia tapahtumia! 100 päivää, jolloin abit kävelivät koko päivän pyjamissa. Sillon taisinkin skipata kaikki päivän oppitunnit.
Musikaali! Lukion musikaali menee ehdottomasti kärkeen lukiomuistoissani. Musikaalimme käsitteli ilmastonmuutosta ja koko musikaalikokemus oli aivan mahtava. Teatteria rakastavana tyyppinä olin ihan innoissani! Puhumattakaan karonkasta, jolloin hoilasimme biisejä ympäri Triplaa ja taisimme suututtaa pari darrasta kärsivää heppua…
Penkkarit. Sateinen ja kylmä helmikuinen päivä, mutta se ei haitannut! Karkit lensi ja abit juoksentelivat ympäri luokkia. Rekassa tuli vähän vilu, mutta sitä hädintuskin huomasi kun oli kiire vilkutellessa ihmisille. Illalla pääsimme just ja just jatkoihin, sillä viisas kun olen, hävitin liput… Loppujen lopuksi onneksi pääsimme sisälle ja hauskaahan se oli!
Valmistuminen.
Iloiseltahan tuo kuvan tyttö näyttää. Itse lakitusta ei pidetty ja koko päivä oli hyvin erilainen mitä olimme kuvitelleet, mutta hauska se silti oli. Juhlimme parin kaverin kanssa, otimme paljon kuvia ja tilasimme pizzaa, sekä korkkasimme shamppanjapullon. Olimme kaikki todella innoissamme ja ylpeitä, sillä olimme selvinneet kaikki 3 1/2 vuotta! Pieni haikeus sitä aina välillä iskee ja tulee ikävä lukioon ja kaikkia mahtavia opettajia, mutta tässä on hyvä olla. Just nyt.
Vaikka mutkia oli matkassa, voin silti sanoa, että lukiokokemukseni oli hyvä. Jäi käteen hyviä kokemuksia, oppimista, paljon henkistä kasvua, itkua, naurua, sekä hyviä ystäviä. Mitä muuta sitä voi pyytää?
Unelmoiden,
Ella
