Älä tule Paha kirja

Kaj Korkea-ahon Pahaa kirjaa (Otava, 2015) lukiessani en voinut olla ajattelematta elokuvaa The Ring (tai Ringu, näin alkuperäisen japanilaisversion ensin). Siinäkin tiettyä kulttuurituotetta nauttimalla kävi huonosti. Paha kirja ei silti ole millään lailla velkaa näille elokuville, idea ja varsinkin toteutus Pahassa kirjassa on aivan eri. 

Pyrin kirjoittamaan tämän blogin kirja-arviot siten, etten liikaa paljasta niiden juonesta. Itsehän en mielelläni lue kirja-arvioita ennen kirjaan tarttumista, usein en lue edes takakansitekstejä. Haluan antaa kirjalle mahdollisuuden ja haluan kokea sen kuten itselleni se parhaiten imeytyy, en jonkun toisen ennakkokäsityksistä ammentaen.

Siksipä en kerro Pahasta kirjasta liikaa. Sanon vain, että se sai tuoreella tavalla miettimään syvää masennusta ja epätoivoa. Lisäksi se sai värisemään kauhusta ja inhosta. Kirjan yksi vaikuttavimmista kohtauksista oli, kun pikkupojat puukottavat toisensa hengiltä, kumpikin samalla tekoaan ja kohtaloaan itkien.

Otavan sivut kertovat Kaj Korkea-ahon olevan sukupolvensa (s. 1983) tunnetuimpia suomenruotsalaisia kirjailijoita, mutta minä moukka en ollut hänestä aikaisemmin kuullut. Paha kirja on siis käännös. Alkuperäisteos on nimeltään Onda boken ja sen on kääntänyt Laura Beck. Internetin mukaan Korkea-aho kirjoittaa yläasteen arjesta kertovaa Zoo! -sarjaa yhdessä Ted Forsströmin kanssa. 

Kirjan ostin pehmeäkantisena Seven-pokkarina Prisman kesäalesta kilpailukykyiseen 3,99 euron hintaan, kuten kuvastakin näkyy. Suosittelen tätä kirjaa junamatkoille ja päivänvalolle. En yksinäisiin syysiltoihin mökille!