Jojo Moyes – kun kaipaat toiveikkuutta elämääsi

Luen Katri Rauanjoen romaania Jonain keväänä herää. Se kertoo itsensä tappamista suunnittelevasta masentuneesta naisesta. Kirja vaikuttaa todella hyvältä, mutta sen tunnelma masentaa. Siksi annostelen itselleni myös tätä Jojo Moyesin Jos olisit tässä -pokkaria (Gummerus 2015).

Moyes on brittiläinen, huippusuosittu naistenviihdekirjailija. Minä en ole tuota titteliä keksinyt, Google sen heti tiesi kertoa. Joka tapauksessa hän on hyvin, hyvin suosittu ja käännetty. Olen lukenut häneltä tätä ennen yhden kirjan. Tästä Jos olisit tässä -kirjasta pidin kovasti. Minä en luokittelisi tätä chick litiksi (jos naistenviihde on sitä?), tämä on parempaa. Itse ajattelen chick litin kirjallisuudeksi, jossa toilaillaan ja himoshoppaillaan kuten Bridget Jones. Jos olisit tässä -romaanissa ei taideta tehdä kumpaakaan, varsinaisesti, toki jonkin verran chick litistä tuttuja väärinymmärryksiä ja jokunen epäuskottava käänne tarinassa tapahtuu. On kiristystä, menneisyyden haamuja, tyhjästä esiin pomppaavia sukulaisia ja kummallisia työkuvioita. En millään ymmärrä, miksi päähenkilö Louise kulkee kummallisessa naamiais-työasussaan ja tekotukassa myös työmatkat. Tietenkin hassujen käänteiden vuoksi, mutta tosielämässä hän pukisi asun vasta työpaikalla ja riisuisi sen päivän päätteeksi.

En jaksaisi lukea pelkästään tällaisia kirjoja, mutta vakavamman, syvissä soissa vellovan kirjallisuuden vastapainona tämä toimii. Kirja on jatko-osa Kerro minulle jotain hyvää -romaanille, mutta sitä en ole lukenut. Kirja siis kestää vallan hyvin lukemisen ihan omana itsenään. Ostin kirjan pokkarialesta jostain marketista. Kirja on nyt vapaa, joten jos joku haluaa, vapautan sen mielelläni seuraavalle.

Rauanjoesta lisää tuonnempana.