Margaret Atwood kirjoitti dystopiaklassikon The Handmaid´s Tale (suom. Orjattaresi) jo vuonna 1985. Jo siksi, että moni on kirjan taas ajankohtaiseksi tulon jälkeen ajatellut, että miten se osasi jo silloin kirjoittaa noin. Yhteiskuntammehan voisi olla menossa tuota kohti. Kuten kirjassa vuonna 1985, myös nykytodellisuudessa ihmiset ovat tuhonneet ympäristön ja saaneet vitsauksekseen hedelmättömyyden. Voisi kuvitella, että kirjan yhteiskunta voi toteutua oikeasti. 

Tämä teksti käsittelee kuitenkin kotimaista romaania. Merja Mäki on julkaissut viime vuonna Kaksi vettä -nimisen romaanin (Nordbooks). Tuota kirjaa lukiessa väkisinkin mieleen tuli Orjattaresi. Myös Kaksi vettä -kirjassa naisen keho, raskaus ja synnyttäminen ovat keskiössä. Myös tässä tarinassa naiset ovat miesten päätäntävallan alla täysin. Molemmissa kirjoissa on myös pakahduttava rakkaustarina.

Tapani mukaan en halua paljastaa juonesta liikaa. Kaksi vettä saattaa genrenä upota niin fantasiaan kuin scifiin, mutta samalla sen esittämä maailma on aika lähellä totuttua. Tapahtumat voisivat sijoittua muutaman vuoden päähän. Kirja ei millään muotoa kopioi Atwoodia, vaikka se jatkaa samaa teemaa. Itse asiassa luin nämä kirjat aika lyhyin väliajoin ja pidin siitä, että niissä annettiin erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia (joskaan ei kovin mukavia) siitä, miten ihmiskunta tästä kaikesta yrittää kenties selvitä. Hyvin voisin kuvitella että myös Kaksi vettä taipuisi elokuvaksi tai tv-sarjaksi.

Kirjan sain omaksi kirjailijalta, kun tein hänestä jutun Sunnuntaisuomalaiseen vuoden alussa. En muista, menikö vertaukseni ”Mäki on Suomen Atwood” lopulta lehteen asti, mutta toistettakoon mielipiteeni tässä. Suosittelen kirjaa kaikille Orjattaresi-kirjasta ja siitä tehdystä sarjasta pitäville sekä heille, jotka epäilevät tarttua kotimaiseen dystopiaromaaniin. Epäröinti ei kannata!